tiistai 6. maaliskuuta 2018

Campanario - La Haba

19. Vaelluspäivä  18 km


Eilinen majapaikka Campanarion urheiluhallin sivuhuoneessa ei ollut hullumpi. Huone on tilava, valoisa ja siellä on kolme kerrossänkyä, siis kuusi petiä. Kaikkiin on tuhdit peitot ja lisäksi paksut filtit, joten kyllä tarkenee. Lisäksi on pesuhuone, lämmin vesi ja mikro sekä jääkaappi.

Jos henkilökuntaa ei ole paikalla, avaimen saa vastapäätä olevasta Policia Local toimistosta. Polideportivo’ lta keskustaan päin on ison tien risteyksessä hyvä, kohtuuhintainen ravintola ja aivan keskusaukiolla pieni kauppa sekä Dia market vähän kauempana.

Kokonaisuutena kelpo kaupunki yöpyä, vaikka ei yhtään Hostellia olekaan. 

Niin, ennusteen mukaisesti aamulla satoi. Smurffiviitat niskassa jatkettiin taivallusta klo 7.30. Reitti siirtyi välittömästi pois päätieltä, hyväpintaiselle hiekkatielle. Tie polveili mukavasti ja maisema oli autio ja tyhjä, silti kaunis.


Noin viiden kilometrin jälkeen oli tien varrella rauniot, joiden päälle oli oikein tehty katos. Paikalla on pronssikaudelta oleva asumus, jolla edelleen suoritetaan tutkimuksia. Pronssikausi ajoittuu noin aikaan 500 - 2000 ennen ajanlaskun alkua.


Tällä seudulla on silloin ollut laajempikin asutuskeskittymä, sillä tien varrella oli eteenpäin mentäessä useita samalta ajalta olevia raunioita. Lähempänä Magacela’n kaupunkia aina vaan enemmän. Se ei meille selvinnyt, ovatko Magacela’n kukkulalla olevat linnanrauniotkin tuolta ajalta. 

Koko Magacela on rakennettu kivasti vuoren rinteeseen, aika kiipeäminen oli ylös, mutta palkinnoksi siellä sai kuumaa kahvia ja herkullisen marmelaaditostadan lämpimän takkatulen ääressä. Oli Smurffijoukkue jo niin märkä ja rähjääntynyt, että tuntui ansaitulta. Sade ja koko ajan yltynyt tuuli oli tuonut vettä vaakatasossa jo yli kolme tuntia.


Kaupungin jälkeen polku vain pieneni ja muuttui mutaisemmaksi. Muta tarttui kiinni kenkiin, tuli sellaiset punaruskeat ”kalossit” päälle ja painoivat ”tonnin”. Onneksi sitä mutapolkua oli vain noin kilometrin verran ja sadekin vähitellen loppui. Pari viimeistä kilometriä La Haba kaupunkiin oli asfalttia.

La Haba’ssa on upouusi kunnallinen albergue. Kaupungintalolla, Ajuntamiento, käytiin kirjautumassa. Sieltä saatiin puh.numero josta ripeä lady tuli autolla avaamaan oven ja esitteli paikan. On useita 4 hengen huoneita, on liinavaatteet, pyyhkeet, lämmin vesi. On lämpöpuhaltimet niin huoneisiin, oleskelutilaan kuin täysin varusteltuun keittiöönkin. On wifi, pesukone ja telkkari. Ihan hotellitasoa. 12 euroa/ henkilö, kiitos. Buen Camino ja hasta  luego.

Tästäkin kaupungista löytyy hyvä ravintola ja ainakin yksi kauppa.

Täällä me nyt kaksistaan ”asutaan” tämä yö. Katsotaan minkälainen maja huomiseksi löytyy. Aika vaihtelevia ovat nämä asumukset tällä Mozarabe reitillä olleet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti