23. Vaelluspäivä. 15km
Yöllä riehui Felix, sellaiseksi tämän kertaista myrskyä kutsuvat. Ja jatkoi aamulla. Rohkeasti vaan laittauduttiin Smurffikaapuihin ja lähdettiin.
Naurettiin kovasti kun huomattiin, että kadun toisella puolen oli Hogar de Pensionistas. Eläkeläisten koti. Olis kai pitänyt mennä sinne, ennen kuin viranomaiset taluttavat. Sen verran hullulta jo itsestäkin tuntui lähteä sellaiseen myrskyyn kävellen.
Vähän matkaa edettyämme huomasimme että kylässä oli myös albergue. Meitä se ei enää koskettanut. Meidän sopivanhintainen Pension oli mainio.
Kuusi kilometriä lompsitiin, nopeasti kengät täynnä vettä. Vastatuuli oli armoton, tuntui että vesi tuli joka aukosta sisään. Sitten helpotti. Oli baari ja se oli auki. Baarissa isäntä tarjoutui laittamaan kaminan päälle. Me sanottiin, ettei tarvitse, sataa kuitenkin koko päivän. Vessassa käytiin vääntämässä sukista irtovesi pois.
Vaan eipäs satanutkaan. Pikkuhiljaa sade taukosi ja siitä iloisina asteltiin reippain askelin kohti Meridaa. Vastatuuli kuivasi nopeasti housunlahkeet.
Aika pian kaupunkiin tultua oli kadun varrella koulu. Koulun aidassa oli kookas teksti, Camino Mozarabe. Tuskin ehdimme kuvaa ottaa, kun meitä otti hihasta kiinni nainen, joka sanoi olevansa koulun opettaja. Koulu on Caminohistoriaan painottuva oppilaitos. Opettaja otti kaukaisista peregrinoista kuvan koulun kansioon ja kertoi, että jos olisi koulupäivä olisi ilman muuta kutsunut sisään kertomaan caminoistamme oppilaille. No, nyt oli lauantai, ei koulupäivä.
Meillehän Merida on ennestään tuttu. Helposti siis löydettiin alberguelle. Siellä hospitalero otti vastaan, uutta tällä caminolla. Kaveri oli kovin avulias märkiä tulijoita kohtaan. Laittoi jopa salaa kengänpohjalliset patterille kuivumaan. Näytti vaan että ei kerrota muille. Niitä muita oli jo tullut kolme ennen meitä. Ja meidän lähtiessä etsimään ruokapaikkaa, tuli kolme isoa miestä lisää.
Albergue on aika vaatimaton, 16 paikkaa, ahdas keittiö ja pienet pesutilat, lämmitys sentään on. Maksu on 8€ hengeltä. No, nyt ollaan siis sentään toisten vaeltajien seurassa.
Merida on todellakin historiallisesti merkittävä kaupunki. Täällä on suuri määrä roomalaisaikaista rakennusta. Ehjänä sekä raunioina. Kaupunkiin tullessamme näimme paljon sellaista mitä emme viime käynnillä nähneet. Esimerkiksi roomalaisaikaisen urheilukentän. Siellä on huomenna jouksukilpailun maali, siksi niin paljon rekvisiittaa näkyvillä.
Viime kerralla jäi myös käymättä Santa Eulalia kirkossa. Nyt siellä kävimme messussa ja sytyttämässä kynttilät.
Tällaiset seikkailut tänään. Koetan saada aikaiseksi myös jonkinlaisen katsauksen tähän astisiin tapahtumiin hetkisen kuluttua.
Merida vaikenee, mutta vain hetkeksi............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti