36. Vaelluspäivä. 28 km
Hugo hallitsi päivää. Hugo on tämänpäiväisen myrskyn nimi. Mistä näitä myrskyjä riittääkin. Lämpöäkin oli aamulla vain +1 astetta. Ei sentään satanut.
Hospitalero opasti että koko matkalla ei ole ” mitään”, yksi joki on mutta siitä on kivet yli. No, oli se yksi joki ja kivet yli, mutta oli lukuisia muita vetisiä paikkoja, eikä kivistä tietoakaan.
Muuten aamupäivän reitti oli kyllä mukavaa käveltävää. Hiekkatietä ja laitumien reunoja. Useassa paikassa oli jäänteitä muinaisesta roomalaisten Via de la Platasta.
Muuten aamupäivän reitti oli kyllä mukavaa käveltävää. Hiekkatietä ja laitumien reunoja. Useassa paikassa oli jäänteitä muinaisesta roomalaisten Via de la Platasta.
Noin puolimatkassa noustiin pitkän matkaa Pico de la Dueno vuoren rinnettä kohti tuulimyllyrivistöä. Mitä ylemmäs rinnettä tultiin sitä enemmän maasto alkoi tuntua samanlaiselta kuin Suomen Lapin tuntureilla. Vaivaiskoivun tilalla on jotain pajun tapaista pensasta ja ylhäällä kivikkoa kuin lapin rakkatunrureilla.
Yhdessä kohtaa oli selvä raja, jopa kiviaidalla rajattuna missä pajupuskat eroittuivat tammipuista. Oikealla olevat ovat siis tammea. Ei uskoisi, että tammea kasvaa vielä 1200 metrin korkeudessa.
Siellä ylhäällä pidimme evästauon suojaisan kiven juuurella. Hugo puhalsi myllyjen roottoreihin sellaisella voimalla että sähköä syntyi kyliin ja kaupunkeihin liiankin kanssa. Hugon lukema on 90 km/ tunnissa. Se on jo sellainen voima, että on vaikea pysyä polulla jos tuuli tulee suoraan avaralta suunnalta.
Alas tultiin reippaasti, sitten alkoi arvausleikki, onko polku maantien lähellä käveltävissä vai mennäkö tietä pitkin. Pariin otteeseen yritettiin polulla, mutta aina oli suuria lätäköitä yöllisen sateen jäljiltä pakottamassa nousemaan takaisin maantielle.
Useampi kilometri tietä pitkin puudutti. Jyrkän S- mutkan jälkeen taas polulle ja sitä pitkin pääsikin useamman kilometrin kunnes suuren possutilan kohdalla taas tielle. Sen jälkeen oli sama meneekö tietä vai polkua, maasto on niin avointa että tuuli painoi kulkijaa koko ajan polvilleen oikealle, kun tuuli tuli vasemmalta.
Sauvoilla sai hiukan otettua tukea ettei vallan lentänyt kyljelleen. Vasemmasta korvasta puhuri puski sisään pyörien pari kierrosta pääkopan sisällä vieden mennessään kaiken mahdollisen siellä vielä olevan, harmaat aivosolut ja turhat unelmat.
Ainoa jäljelle jäävä unelma oli päästä joskus perille ja pois tästä hirvittävästä myrskystä, suuri nautinto oli kuitenkin se ettei satanut. Ja oli ne maisemat kauniita, mitä niitä edes tajusi katsella.
Onnellisesti ja hyvissä ajoin oltiin perillä, ehkä se armoton tuuli pisti kävelmään vähän ylinopeudella. Perillä odotti lämmin huone ja suihku kulkijaa albergue Elenalla, sekä heti perään makoisa menu saman talon ravintolassa.
Eilen meitä oli 13 peregrinoa illallisella ja luultavasti yhtä monta tänään täällä alberguella, ellei kukaan uuvu matkalle tai lennä tuulen viemänä peräti toiselle paikkakunnalle. Ehkä joku voi mennä kylässä olevaan toiseen albergueen.
Uudet uutiset taas huomenna.
Alas tultiin reippaasti, sitten alkoi arvausleikki, onko polku maantien lähellä käveltävissä vai mennäkö tietä pitkin. Pariin otteeseen yritettiin polulla, mutta aina oli suuria lätäköitä yöllisen sateen jäljiltä pakottamassa nousemaan takaisin maantielle.
Useampi kilometri tietä pitkin puudutti. Jyrkän S- mutkan jälkeen taas polulle ja sitä pitkin pääsikin useamman kilometrin kunnes suuren possutilan kohdalla taas tielle. Sen jälkeen oli sama meneekö tietä vai polkua, maasto on niin avointa että tuuli painoi kulkijaa koko ajan polvilleen oikealle, kun tuuli tuli vasemmalta.
Sauvoilla sai hiukan otettua tukea ettei vallan lentänyt kyljelleen. Vasemmasta korvasta puhuri puski sisään pyörien pari kierrosta pääkopan sisällä vieden mennessään kaiken mahdollisen siellä vielä olevan, harmaat aivosolut ja turhat unelmat.
Ainoa jäljelle jäävä unelma oli päästä joskus perille ja pois tästä hirvittävästä myrskystä, suuri nautinto oli kuitenkin se ettei satanut. Ja oli ne maisemat kauniita, mitä niitä edes tajusi katsella.
Onnellisesti ja hyvissä ajoin oltiin perillä, ehkä se armoton tuuli pisti kävelmään vähän ylinopeudella. Perillä odotti lämmin huone ja suihku kulkijaa albergue Elenalla, sekä heti perään makoisa menu saman talon ravintolassa.
Eilen meitä oli 13 peregrinoa illallisella ja luultavasti yhtä monta tänään täällä alberguella, ellei kukaan uuvu matkalle tai lennä tuulen viemänä peräti toiselle paikkakunnalle. Ehkä joku voi mennä kylässä olevaan toiseen albergueen.
Uudet uutiset taas huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti