16. Vaelluspäivä 32km
Myöhään jäi kirjoittaminen. Oli pitkä päivä. Hyvä kävelypäivä silti.
Palataan hiukan eiliseen. Albergue oli siis fantastinen, nautittiin lämmöstä ja hiljaisuudesta. Muita vaeltajia ei ole taas Cordoban jälkeen näkynyt. Ihan kahdestaan kävellään, syödään ja nukutaan.
Illalla käytiin kaupassa ja samalla kävelyllä myös kahdessa hyvin suuressa kirkossa. Paastonaika vaikuttaa täällä siten että messuja on kirkoissa tavallista useammin, eilenkin oli molemmissa kirkoissa. Vähän erikoista oli se, että kummassakaan ei ollut kynttilän sytyttämismahdollisuutta, se kun on yleensä täällä niin tavallista.
Valoisan aikaan oli nähtävissä, että kirkkojen vakituset asukkaat olivat jo kotiutuneet. Kunnostustyöt suvun jatkamista varten oli aloitettu. Haikarat siis.
Iltavalaistuksessa lintujen koti oli komeasti koristelu.
Eilisellä kävelyllä kohtasimme muutaman kerran pelloilla kurkia. Näillä seuduillahan talvehtivat Suomessakin kesää viettävät kurjet. Liekö jo lähtöpuuhissa kun lehahtivat meidät nähdessään suoraan pohjoisen suuntaan.
Yleisesti ottaen lintuja on edelleen nähty paljon. Jokien varsilla on usein harmaahaikaroita ja yhden jalohaikarankin tunnistimme. Kotkia näkee silloin tällöin. Ornitologit toki tunnistavat kotkat ja haukat jo siipikuviosta lennossa. Meille se on kotka mikä kotka.
Palataan kotkiin myöhemmin, sillä tiedämme niitä olevan täällä Extremaduran alueella, jonne tänään siirryttiin, olevan runsaamminkin.
No niin, tänään. 7.45 luovutettiin alberguen avain kivalle poliisimiehelle ja siirryttiin asiaan. Eli ei kun tossua toisen eteen. Noudatettiin eilen saatua ”hevosmiesten tietotoimiston” neuvoa ja asteltiin ”isoa” tietä pitkin. Nähtiin kyllä tieltä ne joet joista varoitettiin, että lähes uimiseksi olisi mennyt, varsinkin se viimeinen.
Kovin paljon kerrottavaa, eikä kuvattavaa ollut, niin autiota oli seutu. Valtavia lammaslaitumia tuhansine lampaineen. Pieniä määkijöiä oli runsaasti, eli karitsoimisaika taitaa olla näinä aikoina. Koko päivän kävelyn aikana ei nähty ensimmäistäkään ihmistä jos ei lasketa autoilla ohi pyyhältäviä.
Kaksi evästaukoa pidettiin ihan tienpenkalla istuen, hyvin jaksettiin. Sää oli hyvä kävelemiseen, noin 10 asteen lämpö, pilvinen ka tuuli edelleen takavasemmalta, voimistuen iltapäivää kohti. Sade pysyi poissa aina viimeiseen kilometriin asti. Siinä oli pakko vetää viitat ylle.
Viimein klo 15.45 saavuttiin Monterrubio’on, jossa heti ensimäiseen ravintolaan. Saatiin vielä syödäksemme juuri ennen kuin keittiö suljettiin. Tää on jonkinlaista taiteilua Caminolla, tämä syöminen. 32 kilometrin jälkeen olisi ollut tuskaista odottaa vatsa kurnien myöhään iltaan jolloin täällä vasta paikalliset tulevat illallisilleen.
Sitten vatsat ravittuina astelimme hostellille, Hostel Vaticano, lämmin suihku ja alas baarille jossa nyt kirjoittelen, ympärillä meluisa joukko ukkoja pelaamassa korttia.
Huomiseksi onkin tarjolla lähes lepopäivä , vain 18 kilometriä sellaista sunnuntaikävelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti