32. Vaelluspäivä. 19 km
Majapaikka, albergue Elena oli rauhallinen. Muita ei tullut. Näytti siltä, että toinenkin albergue oli hiljainen.
Päivän etapille lähdettiin huiman tuulen saattamana. Lämpöäkin oli vain +4 astetta. Pipo oli tarpeen. Vajaan kilometrin kohdalla on tienhaara, jossa kivitolppa ohjaa oikealle. Sinne mentiin. Jokin aavistus käski kuitenkin ottaa maps esille. Ja virhe huomattiin heti. Tarkemmin kun katsottiin, niin tolpan keltainen laatta osoittaa oikeaan suuntaan, mutta kiven päällä oleva ”nuoli” osoittaa oikealle. Ei siis sinne vaan suoraan.
Noita kivipaasia oli tämän päivän reitillä enemmänkin. Keltainen laatta kyljessä osoittaa normaalin Caminoreitin, vihreä vaihtoehtoisen luontopolun. Joissakin kivissä oli molemmat laatat.
Polku kulki kyllä aivan täydellisessä paratiisissa, niin meille vaeltajille kuin myös paikallisille kotieläimille. Se rauha ja avaruus, laajat laitumet oli jotain jota ei voi sanoin kuvata. Linnut lauloi, käki kukkui, askel riensi ja ajatukset lensivät.
Sitä luontopolkua oli useita kilometrejä, välillä taas pompittiin purojen yli ja polulla oli vettä, sitä kierreltiin. Erään hevostilan kohdalla tuli taas pulma. Polkuja oli kolmeen suuntaan. Keltaisia nuolia oli käytetty säästäväisesti. Onneksi alberguemainos puun kyljessä paljasti oikean suunnan. Kuka nyt mainoksen laittaisi väärälle polulle.
Viimeiset seitsemän kilometriä kuljettiin maantienlaitaa. Oli siinä kyllä hyvä hiekkareunus missä astella. Uskomattoman kova, kylmä pohjoistuuli pääsi puhaltamaan pois kaikki ajatukset vaatteiden vähentämisestä, vaikka aurinko yrittikin lämmittää,
On kyllä arktinen Siperian tuuli ylettynyt näillekin leveysasteille. Tästä hiukan pohjoiseen on jo satanut niin paljon lunta, että vaeltajien on ollut pakko kulkea autoteitä pitkin, kun poluilla on lunta niin että siellä on mahdoton edetä.
Perillä Oliva de Plasencia’ssa löytyi albergue, jossa Lady of the House oli paikalla ja päästiin heti majoittumaan . Täti vei meidät kaupalleen, josta saimme ostaa ruokatarvikkeet menua, aamupalaa ja eväitä varten.
Tämä Oliva de Plasencia on isomman kaupungin, Plasencia’n lähistöllä. Noin kuusi kilometriä linnuntietä. Plasencia on iso kaupunki. Se on ollut aikoinaan eritäin merkittävä keskus Camino Mozarabe pyhiinvaellusreitillä. Siellä oli 1100-1200 luvuilla lukuisia majataloja vaeltajille ja monta sairaalaa. Siitä meillä ei ole varmaa tietoa, milloin reitti on siirretty kulkemaan noinkin upean kaupungin ohi. Meille se on tuttu edelliselta Via de la Plata caminolta. Majoituimme silloin edelleen käytössä olevalla Santa Ana alberguella, jossa noin sata paikkaa.
Edelleen ei tuntuisi ollenkaan huonolta vaihtoehdolta kävellä Galisteosta Plasenciaan nähdäkseen sen upean kaupunkia ympäröivän muurin ja erikoisen kaksoiskatedraalin. Sieltä voi sitten kävellä jopa viitoitettua reittiä tänne Oliva de Plasenciaan.
Historia kertoo vielä, että Plasenciaa ympäröivä muuri on tehty niin vahvasta kiviaineksesta, että sitä ei aikojen kuluessa ole minkäänlainen vihollinen pystynyt murtamaan.
Nyt nautitaan idyllisen alberguen aika täydellisestä ympäristöstä kuitenkin modernein varustein. Alberguessa on kuusi kahden hengen huonetta, suurehko olohuone televisioineen ja melko täydellisesti varustettu keittiö. Samalla omistajalla on myös Casa Rural majatalo sekä sen ohessa pienen pieni kauppa.
Carcabososta olisi voinut kävellä myös suoraan Aldeanueva del Caminoon, mutta se olisi ollut 39 kilometrin urakka, eikä sellainen meille nyt maistunut. Tällä vaihtoehdolla huominen etappi sinne jää sentään 28 kilometriin. Aurinkoista ja sateetonta on luvassa. Saisi jo tuo siperialainen ilmastonmuutos hellittää otettaan, että tuntisi edes hiukan olevansa Espanjassa, eikä missään Novosibirskin takametsissä. Ennusteet kuitenkin näyttävät siltä että vielä viikko saadaan kärvistellä pipot päässä ja pitkät kalsarit jalassa.
Toisaalta, tällaista on Camino. Koskaan ei voi edeltä tietää, mitä edessä on. Kaikkeen pitää olla varautunut, niin asustein kuin henkisesti.
Noita kivipaasia oli tämän päivän reitillä enemmänkin. Keltainen laatta kyljessä osoittaa normaalin Caminoreitin, vihreä vaihtoehtoisen luontopolun. Joissakin kivissä oli molemmat laatat.
Polku kulki kyllä aivan täydellisessä paratiisissa, niin meille vaeltajille kuin myös paikallisille kotieläimille. Se rauha ja avaruus, laajat laitumet oli jotain jota ei voi sanoin kuvata. Linnut lauloi, käki kukkui, askel riensi ja ajatukset lensivät.
Sitä luontopolkua oli useita kilometrejä, välillä taas pompittiin purojen yli ja polulla oli vettä, sitä kierreltiin. Erään hevostilan kohdalla tuli taas pulma. Polkuja oli kolmeen suuntaan. Keltaisia nuolia oli käytetty säästäväisesti. Onneksi alberguemainos puun kyljessä paljasti oikean suunnan. Kuka nyt mainoksen laittaisi väärälle polulle.
Viimeiset seitsemän kilometriä kuljettiin maantienlaitaa. Oli siinä kyllä hyvä hiekkareunus missä astella. Uskomattoman kova, kylmä pohjoistuuli pääsi puhaltamaan pois kaikki ajatukset vaatteiden vähentämisestä, vaikka aurinko yrittikin lämmittää,
On kyllä arktinen Siperian tuuli ylettynyt näillekin leveysasteille. Tästä hiukan pohjoiseen on jo satanut niin paljon lunta, että vaeltajien on ollut pakko kulkea autoteitä pitkin, kun poluilla on lunta niin että siellä on mahdoton edetä.
Perillä Oliva de Plasencia’ssa löytyi albergue, jossa Lady of the House oli paikalla ja päästiin heti majoittumaan . Täti vei meidät kaupalleen, josta saimme ostaa ruokatarvikkeet menua, aamupalaa ja eväitä varten.
Tämä Oliva de Plasencia on isomman kaupungin, Plasencia’n lähistöllä. Noin kuusi kilometriä linnuntietä. Plasencia on iso kaupunki. Se on ollut aikoinaan eritäin merkittävä keskus Camino Mozarabe pyhiinvaellusreitillä. Siellä oli 1100-1200 luvuilla lukuisia majataloja vaeltajille ja monta sairaalaa. Siitä meillä ei ole varmaa tietoa, milloin reitti on siirretty kulkemaan noinkin upean kaupungin ohi. Meille se on tuttu edelliselta Via de la Plata caminolta. Majoituimme silloin edelleen käytössä olevalla Santa Ana alberguella, jossa noin sata paikkaa.
Edelleen ei tuntuisi ollenkaan huonolta vaihtoehdolta kävellä Galisteosta Plasenciaan nähdäkseen sen upean kaupunkia ympäröivän muurin ja erikoisen kaksoiskatedraalin. Sieltä voi sitten kävellä jopa viitoitettua reittiä tänne Oliva de Plasenciaan.
Historia kertoo vielä, että Plasenciaa ympäröivä muuri on tehty niin vahvasta kiviaineksesta, että sitä ei aikojen kuluessa ole minkäänlainen vihollinen pystynyt murtamaan.
Nyt nautitaan idyllisen alberguen aika täydellisestä ympäristöstä kuitenkin modernein varustein. Alberguessa on kuusi kahden hengen huonetta, suurehko olohuone televisioineen ja melko täydellisesti varustettu keittiö. Samalla omistajalla on myös Casa Rural majatalo sekä sen ohessa pienen pieni kauppa.
Carcabososta olisi voinut kävellä myös suoraan Aldeanueva del Caminoon, mutta se olisi ollut 39 kilometrin urakka, eikä sellainen meille nyt maistunut. Tällä vaihtoehdolla huominen etappi sinne jää sentään 28 kilometriin. Aurinkoista ja sateetonta on luvassa. Saisi jo tuo siperialainen ilmastonmuutos hellittää otettaan, että tuntisi edes hiukan olevansa Espanjassa, eikä missään Novosibirskin takametsissä. Ennusteet kuitenkin näyttävät siltä että vielä viikko saadaan kärvistellä pipot päässä ja pitkät kalsarit jalassa.
Toisaalta, tällaista on Camino. Koskaan ei voi edeltä tietää, mitä edessä on. Kaikkeen pitää olla varautunut, niin asustein kuin henkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti