Canaveral - Galisteo

30. Vaelluspäivä. 28km

Tänään taas oli SE päivä. Ihan muuta kuin eilinen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta heti aamusta. Canaveralin alberguella oli huikean hyvä aamiainen -  espanjalaiseksi. Tosin vasta kahdeksalta, eli lähteminen jäi meille myöhäiseksi, mutta kannatti odottaa.

Kauan ei ehditty kävellä, kun lämpeni niin että sai ottaa lahkeet ja puseron pois. Ja sitten Se tapahtui. Käki kukkui. Olimme vaelluksen ensi päivinä tehneet kumpikin ennustuksen milloin Se tapahtuu. Toisen veikkaus oli 25.3 ja toisen 20.3. Ja niinhän siinä kävi, että samoin kuin aina lottonumeroissa, yksi tai kaksi vierestä. Aika hyvä ennustus silti.

Päivän etappi oli kaunista maastoa, kuin puistossa olisi kävellyt. Polut olivat kyllä eilisen sateen jäljiltä märkiä ja jokien ylityksiä oli monia. Hyvin niistä selvittiin kutakuinkin kuivin tossuin. Täällä ei enää ole niitä kivikuutioita, vaan ainoastaan peregrinojen itse asettamia kiviä, joiden kautta purojen yli pompittiin.

Canaveralin alberguella meitä opastettiin, että noin 15-16 kilometrin kohdalla on jälleen otettava kiertotie. Nyt suoraan Galisteoon menevä reitti on niin pahasti veden vallassa, ettei sieltä pääse. Samoin kävi meille kolme vuotta sitten. 

Jotkut oli sieltä yrittäneet, mutta pakko oli palata takaisin. Kiertotie ei sinänsä ole yhtään huonompi, se kulkee läpi roomalaisaikaisen asutusalueen. Calzada Romana on upea kiviaitoineen ja eläinsuojineen.

Upeutta lisää se, että reitti kulkee avoimella korkealla paikalla, josta oli komeat mäkymät yli lumihuippuisen Kastilian vuoriston.

 Toiseksi, reitti kulkeen Riolobos kylän kautta ja siellä on mahdollisuus kahvitaukoon. 

Riolobos kylän jälkeen loppumatka on asfalttitietä, tosin hyvin hiljaista, noin 8 kilometriä. Galisteoon saavuttiin vasta hieman ennen viittä. Alberguella oli enää yksi peti vapaana, mutta omistaja/ hospitalero kipaisi meidät lähes viereessä olevalle Pensionille ja saimme oman 2 hengen huonen samalla hinnalla kuin olisimme nukkuneet täydessä alberguessa. Meillehän se kelpasi hyvin, ja jäi se yksi peti odottamaan itävaltalaista kaveria jonka tiesimme olevan vielä tulossa.

Jälleen kerran ei saada kaikkia haluamiamme kuvia ladattua, mutta tuli nyt jotain sentään. Nyt jos vielä onnistumme löytämään jonkin ruokapaikan, epävarmaa, kun on sunnuntai, niin saadaan taas yksi Caminopäivä muistojen joukkoon.