Lepoa tarvittiin. 0 km.
Kaksi jäsentä urheiluseurasta ”Lopen Uupuneet”. Lajina pitkänmatkankävely. Sellaisia olimme eilen illalla. Kävelty on 37 päivää ja 737 kilometriä. Ilometrejä ne ovat kyllä olleet, mutta siitä huolimatta keho tarvitsi jo lepoa. Päivää kohden tuosta tulee 19,9 km, eli hyvin ollaan alkuperäisessä suunnitelmassa, joka oli noin 20km/päivä. Laskelmassa on mukana se yksi ”bussiajelupäivä”, jona tuli vain 2km.
Edelleen ollaan selvitty fyysisesti ja henkisesti hyvissä voimissa. Siitäkin huolimatta, että ei tällaista "kevättä" Espanjassa osannut odottaa. Käytännössä kolme viikkoa on nyt satanut ja tuullut, ei ihan joka päivä, mutta melkein. Kylmää on ja neljä merkittävää myrskyä on kolmessa viikossa vyörynyt Atlantilta, Arktisen virtauksen välissä. Ensin oli Emma, sitten tuli Felix, sitä seurasi Gisela ja nyt viimeksi tuli Hugo.
Sateet ja myrskytkin on kestetty, oikeastaan isoin ongelma sateista on ollut se että maastossa on vettä enemmän kuin tarpeeksi. Eli jokien ja purojen ylittäminen on aiheuttanut haasteita. Ja sitä se tulee olemaan jatkossakin, sillä tiettävästi Camino Torres reitillä on runsaasti jokien ja purojen ylityksiä, eikä siellä ole kulkenut niin paljon peregrinoja laittamassa kiviä joiden yli voi hyppiä. No, kai ne kivet sitten laitetaan itse.
Yksi kiusallinen pulma meillä on ollut. Eli tuo kuvien saaminen blogiin. Omenapuhelin teki tenän heti alkuunsa. Sillä otettuja kuvia ei saada suoraan kamerasta edelleenkään ladattua, vaan kuvat pitää lähettää Arjan Samsungiin ja ladata sillä.
No, sekin on vähän miten sattuu. Joskus kuvat siirtyvät silmänräpäyksessä ja joskus taas kestää tunteja ennen kuin ne ovat perillä. Paras oli tämä haikara, joka lähti illalla lentoon kohti Samsungia, kiersi varmaan muutaman kerran satelliitilla ympäri maapallon ja laskeutui aamulla nätisti Samsungin kuvaruudulle.
Periaatteessa meidän yhteydet ovat pelanneet hyvin. Meillä on sellaiset sopimukset DNA yhtiössä, että dataa voi käyttää 10GB kuukaudessa, eikä meillä oman seurannan mukaan kulu kuin noin 1,5 GB. Eli ei ole mitään tarvetta käyttää kenenkään wifi'ä, jotka joskus toimivat ja joskus taas ei. Jos niitä yleensäkään on.
Tänään siis on levätty Salamancassa. Kaupunki on keskisuuri moderni kaupunki. Sen väkiluku on noin 150000 ja normaalisti asukkaista on suuri joukko opiskelijoita. Yliopistokaupunkina tämä on kuin Jyväskylä Suomessa, lisäksi on lukuisia muita oppilaitoksia, eli opiskelijoita on jopa noin kolmannes tuosta väkiluvusta.
Pyhiinvaeltajan intressit keskittyvät tietysti vanhaankaupunkiin. Se on yksi kauneimpia kaikilla caminoreiteillä näkemiämme. Ensimmäiseksi kaupunkiin tullessa kohtaa Puente Romana sillan, seuraavaksi onkin jo alberguen ovella. Albergue on pieni, vain 16 paikkaa ja melkoinen haitta peregrinolle on se, että se aukeaa vasta klo 16.00. Eli jos siellä aikoo nukkua on pyörittävä kaupungilla repun kanssa useampi tunti. Siitä syystä me emme tälläkään kertaa mennee sinne, vaan otimme huoneen hostellista kahdeksi yöksi. Pääsimme ajoissa sisään ja saamme olla rauhassa koko tämän päivän ilman kamojen siirtelyä paikasta toiseen. Peregrinon kukkarolle sopivaa hostellitarjontaa kaupungissa kyllä riitttää, vanhassakaupungissa tai sitten etäämmällä.
Alberguen jälkeen reitillä on Katedraali, siitä eteenpäin kivoja katuja kahviloineen ja ravintoloineen, kunnes kulkija tulee upealle Plaza Mayorille. Eilen tullessamme meitä onnisti, kun osuimme tulemaan juuri Palmusunnuntain kulkueen aikaan.
Mehän olemme täällä jo kolmatta kertaa, joten kaupunki on aika tuttu. Yhden Caminon olemme tänne lopettaneet ja yhden uuden aloittaneet. Lukuisat kirkot ja muut julkiset rakennukset on katsottu, mutta ikäänkuin " varastossa" on ollut itse Katedraali. Kerran meillä oli jo liput sinne, mutta se oli silloin kiinni.
Nyt se sitten koettiin ja hyvä oli, että saatoimme keskittää ison osan päivästä siihen tutustuaksemme. Katedraali on aivan uskomaton. Ensimmäiseksi Peregrino saa leiman passiinsa ja alennusta pääsymaksusta. Käteensä hän saa " kännykän" haluamallaan kielellä, siitä voi kuunnella selostukset eri kohteista joita on yli 30 kpl. Lukuisia suuria katedraaleja olemme caminoillamme nähneet, mutta on tämä Salamancan yksi kauneimmista. Olisikohan kaikista korkein.
Katedraalissa on päätemppeli ja noin 30 sivukappelia. Toinen toistaan upeampia, erikoisimpana San Marcos kappeli, jossa säilytetään katedraalin vanhinta teidossa olevaa esinettä, kuvan alaosassa näkyvää ristiinnaulitun hahmoa, jonka tiedetään olevan noin vuodelta 1100.
Vietimme Katedraalissa noin kaksi tuntia, välillä istuskellen, mietiskellen kauniin musiikin soidessa taustalla. Tunnelmallista oli saada sytyttää elävät kynttilät useampaankin kynttelikköön samalla suunnaten ajatukset poisnukkuneiden läheisten muistolle.
Viimeisenä kierroksella mennään katedraalin vanhaan osaan. On siis ikäänkuin kaksi temppeliä vierekkäin. Sen sisustus, kuvitukset seinillä ja alttaritaulut ovat selvästi vanhempaa taidetta kuin uudemmalla puolella. Aivan viimeisenä oli kiinnostavaa nähdä sivukappeli, jota kutsutaan Mozarabe kappeliksi, olemmehan juuri olleet sen nimisellä caminolla. Erikoista siellä on se, että Jeesus on kuvattu "tummana" ristillä. Ei ainutlaatuista, olemme sellaisia nähneet muuallakin.
Päivä Salamancassa on ollut lepoa ja nautintoa. Lepoa silmälle, lepoa mielelle ja lepoa keholle. Tankattukin on, eikä pastellerian ohi päästy nauttimatta suklaaleivokset katedraalikäynnin jälkeen.
Huomenna sitten suunnataan nokka kohti Portugalia. Camino Torres vie sinne. Omenapuhelimessa on reittikartta ja hyvä opaskirja. Silti sinne lähteminen on vähän kuin "hyppy tuntemattomaan". Sinne sitten vain hypätään.
Hypätkää Te mukaan............
Edelleen ollaan selvitty fyysisesti ja henkisesti hyvissä voimissa. Siitäkin huolimatta, että ei tällaista "kevättä" Espanjassa osannut odottaa. Käytännössä kolme viikkoa on nyt satanut ja tuullut, ei ihan joka päivä, mutta melkein. Kylmää on ja neljä merkittävää myrskyä on kolmessa viikossa vyörynyt Atlantilta, Arktisen virtauksen välissä. Ensin oli Emma, sitten tuli Felix, sitä seurasi Gisela ja nyt viimeksi tuli Hugo.
Sateet ja myrskytkin on kestetty, oikeastaan isoin ongelma sateista on ollut se että maastossa on vettä enemmän kuin tarpeeksi. Eli jokien ja purojen ylittäminen on aiheuttanut haasteita. Ja sitä se tulee olemaan jatkossakin, sillä tiettävästi Camino Torres reitillä on runsaasti jokien ja purojen ylityksiä, eikä siellä ole kulkenut niin paljon peregrinoja laittamassa kiviä joiden yli voi hyppiä. No, kai ne kivet sitten laitetaan itse.
Yksi kiusallinen pulma meillä on ollut. Eli tuo kuvien saaminen blogiin. Omenapuhelin teki tenän heti alkuunsa. Sillä otettuja kuvia ei saada suoraan kamerasta edelleenkään ladattua, vaan kuvat pitää lähettää Arjan Samsungiin ja ladata sillä.
No, sekin on vähän miten sattuu. Joskus kuvat siirtyvät silmänräpäyksessä ja joskus taas kestää tunteja ennen kuin ne ovat perillä. Paras oli tämä haikara, joka lähti illalla lentoon kohti Samsungia, kiersi varmaan muutaman kerran satelliitilla ympäri maapallon ja laskeutui aamulla nätisti Samsungin kuvaruudulle.
Periaatteessa meidän yhteydet ovat pelanneet hyvin. Meillä on sellaiset sopimukset DNA yhtiössä, että dataa voi käyttää 10GB kuukaudessa, eikä meillä oman seurannan mukaan kulu kuin noin 1,5 GB. Eli ei ole mitään tarvetta käyttää kenenkään wifi'ä, jotka joskus toimivat ja joskus taas ei. Jos niitä yleensäkään on.
Tänään siis on levätty Salamancassa. Kaupunki on keskisuuri moderni kaupunki. Sen väkiluku on noin 150000 ja normaalisti asukkaista on suuri joukko opiskelijoita. Yliopistokaupunkina tämä on kuin Jyväskylä Suomessa, lisäksi on lukuisia muita oppilaitoksia, eli opiskelijoita on jopa noin kolmannes tuosta väkiluvusta.
Pyhiinvaeltajan intressit keskittyvät tietysti vanhaankaupunkiin. Se on yksi kauneimpia kaikilla caminoreiteillä näkemiämme. Ensimmäiseksi kaupunkiin tullessa kohtaa Puente Romana sillan, seuraavaksi onkin jo alberguen ovella. Albergue on pieni, vain 16 paikkaa ja melkoinen haitta peregrinolle on se, että se aukeaa vasta klo 16.00. Eli jos siellä aikoo nukkua on pyörittävä kaupungilla repun kanssa useampi tunti. Siitä syystä me emme tälläkään kertaa mennee sinne, vaan otimme huoneen hostellista kahdeksi yöksi. Pääsimme ajoissa sisään ja saamme olla rauhassa koko tämän päivän ilman kamojen siirtelyä paikasta toiseen. Peregrinon kukkarolle sopivaa hostellitarjontaa kaupungissa kyllä riitttää, vanhassakaupungissa tai sitten etäämmällä.
Alberguen jälkeen reitillä on Katedraali, siitä eteenpäin kivoja katuja kahviloineen ja ravintoloineen, kunnes kulkija tulee upealle Plaza Mayorille. Eilen tullessamme meitä onnisti, kun osuimme tulemaan juuri Palmusunnuntain kulkueen aikaan.
Mehän olemme täällä jo kolmatta kertaa, joten kaupunki on aika tuttu. Yhden Caminon olemme tänne lopettaneet ja yhden uuden aloittaneet. Lukuisat kirkot ja muut julkiset rakennukset on katsottu, mutta ikäänkuin " varastossa" on ollut itse Katedraali. Kerran meillä oli jo liput sinne, mutta se oli silloin kiinni.
Nyt se sitten koettiin ja hyvä oli, että saatoimme keskittää ison osan päivästä siihen tutustuaksemme. Katedraali on aivan uskomaton. Ensimmäiseksi Peregrino saa leiman passiinsa ja alennusta pääsymaksusta. Käteensä hän saa " kännykän" haluamallaan kielellä, siitä voi kuunnella selostukset eri kohteista joita on yli 30 kpl. Lukuisia suuria katedraaleja olemme caminoillamme nähneet, mutta on tämä Salamancan yksi kauneimmista. Olisikohan kaikista korkein.
Katedraalissa on päätemppeli ja noin 30 sivukappelia. Toinen toistaan upeampia, erikoisimpana San Marcos kappeli, jossa säilytetään katedraalin vanhinta teidossa olevaa esinettä, kuvan alaosassa näkyvää ristiinnaulitun hahmoa, jonka tiedetään olevan noin vuodelta 1100.
Vietimme Katedraalissa noin kaksi tuntia, välillä istuskellen, mietiskellen kauniin musiikin soidessa taustalla. Tunnelmallista oli saada sytyttää elävät kynttilät useampaankin kynttelikköön samalla suunnaten ajatukset poisnukkuneiden läheisten muistolle.
Viimeisenä kierroksella mennään katedraalin vanhaan osaan. On siis ikäänkuin kaksi temppeliä vierekkäin. Sen sisustus, kuvitukset seinillä ja alttaritaulut ovat selvästi vanhempaa taidetta kuin uudemmalla puolella. Aivan viimeisenä oli kiinnostavaa nähdä sivukappeli, jota kutsutaan Mozarabe kappeliksi, olemmehan juuri olleet sen nimisellä caminolla. Erikoista siellä on se, että Jeesus on kuvattu "tummana" ristillä. Ei ainutlaatuista, olemme sellaisia nähneet muuallakin.
Päivä Salamancassa on ollut lepoa ja nautintoa. Lepoa silmälle, lepoa mielelle ja lepoa keholle. Tankattukin on, eikä pastellerian ohi päästy nauttimatta suklaaleivokset katedraalikäynnin jälkeen.
Huomenna sitten suunnataan nokka kohti Portugalia. Camino Torres vie sinne. Omenapuhelimessa on reittikartta ja hyvä opaskirja. Silti sinne lähteminen on vähän kuin "hyppy tuntemattomaan". Sinne sitten vain hypätään.
Hypätkää Te mukaan............
Salamankan pinchot ovat vieläkin makunystyröitä aktivoivia. Ja vanhan yliopisto ja ne vanhimmat salit. Voin vain kuvitella miten etuoikeutettuja ovat olleet sen ensimmäiset opiskelijat.Mielenkiintoista kuulla uudesta reitistä, joka ei meille ole tuttu.Niitä odotellessa....
VastaaPoista