Caceres - Casar de Caceres

28. Vaelluspäivä. 11 km

Caceresista lähdettäessä kuljetaan suuren härkätaisteluareenan ohi. Vastapäätä areenaa on iso koulu. Juuri ennen yhdeksää suuret määrät pieniä alakoululaisia oli menossa opinahjoonsa vanhempien saattamina. Poliisisedät  ohjasivat liikennettä suojateillä. Hymyilevät katseet saimme koppalakeilta kun astelimme suurine reppuinemme pikkukoululaisten seassa. ” Elämänkoulussa” on reppuun kertynyt kaikenlaista, enemmän kuin pikku koululaislla toistaiseksi.

Espanjassa alakoululaiset menevät kuoluun aina jonkun vanhemman saattamana. Se voi olla omat vanhemmat, isovanhemmat tai muu sukulainen. Sama operaatio toistuu iltapäivällä koulujen päättyessä.

Kaupungista kun päästiin ulos niin käveltiin kolme, neljä kilometriä suht' vilkkaan maantien laitaa, kunnes päästiin hiekkatielle. Sitä sitten olikin loppumatka Caceresin "esikaupunkiin", Casar de Caseresiin. Matkalla saimme pomppia kuusi kertaa sellaisten kivipaasien kautta purojen yli. Sellaisia on nykyisin kiitettävästi tällä reitillä.

Kylään/kaupunkiin, kumpi lie, tullaan komeaa palmukujaa pitkin.

 Puoli kilometriä pitkän kujan jälkeen on oikealla iso Dia Market kauppa. Siitä ostimme kassillisen ruokatarpeita. Tiesimme, että kunnallisella alberguella on keittiö. Ja kun kauppa oli auki, kellon ollessa vasta puolen päivän lukemilla, niin miksikäs ei. Laitetaanpas kerrankin oma menu. Samalla saatiin tarpeet aamupalaa varten ja huomiset eväät. Huomenna kun on taas etappi, jolla ei ole baareja matkalla.

Alberguelle rekisteröitiin baarissa just ennen Plaza Espanaa, jolla albergue sijaitsee. Maksu on nyt kiinteä, viisi euroa hengeltä, joka tuntuu olevan alakantilla, kun alberguella on kuitenkin lämmin vesi, lämmitys, pesukone+kuivuri sekä keittiö käytettävissä ilman lisämaksuja.

Alberguelle oli ennen meitä tullut italialainen pariskunta, ei vielä muita. Menu laadittiin, jälkiruokineen. Sen päälle nautittiin kofeiinista aukion toisella laidalla, yhdessä mittavan D- vitamiiniannoksen kanssa. Sitä oli nyt runsaasti tarjolla aurinkoisella terassilla.

Tätä kirjoitettaessa yksi ranskalainen on tullut lisää, ei muita. Näyttää siis siltä, että se ruuhka-aalto on hyvin hajonnut, eikä enää mitään kilpakävelyä alberguelta toiselle tarvitse harrastaa.

Lyhyt päivä, lyhyt kirjoitus. Näin tänään. Onhan noita juttuja tullutkin enemmän kuin ennakkoon kuvittelin. Mielellämme edelleen annamme vinkkejä tuleville kulkijoille, muistaen kuinka kiva on ollut aikanaan lukea toisten blogeja ja saada niistä arvokasta tietoa ja vinkkejä.

Palataan huomenna polulle.