Oliva de Plasencia - Aldeanueva del Camino

33. Vaelluspäivä. 28 km

Eilinen albergue oli hyvä. Illan mittaan pohjoismaat valtasivat talon. Tuli nainen Norjasta ja mies Tanskasta. Lisäksi tuli englantilainen joka oli reissussa pyörällä. Miehellä oli aivan liian vähän vaatetta nykyisiin keleihin - vain shortsit alapäähän. Sanottiin , että on täällä Espanjassa vaatekauppoja, mutta silti hän aikoi ajaa suoraan Santanderiin ja lautalla kotiin.

Sanoin eilen, että tädin kauppa oli aika niukka valikoimaltaan. Siitä seurasi, että meidän aamiainen koostui pääosin lasagnesta, tosin hyvä sekin kuin kokonaan ilman. Oli sentään korppuja kahvin kanssa. Eipä ole paljon iloa hyvästä keittiöstä jos ei ole mitä siinä laittaa.

Aamulla lähdettiin n. 7.30 liikkeelle. Kirkas, aurinkoinen aamu, mutta vain +2 astetta ja hirmuinen tuuli. Reittihän johtaa suoraan pohjoiseen ja tuuli taas tuli juuri siltä suunnalta.

Alkumatkalla kuljettiin komean ”härkätilan” läpi. Tilalle tuli juuri rekkakuorma heinäpaaleja kun olimme pääportilla. Taisteluhärkien kasvattaminen on varmaan hyvä business, kun niitä taisteluareenoilla ”tapetaan” vuosittain noin10000 kpl. Eikä ne niitä varmaan halvalla myy    tapettavaksi, kun ne kuitenkin pitää jotenkin kouluttaakin.

6,5 kilometrin kohdalla oltiin Caparra’n Roomalaiskaupungin raunioilla, joilla oli porukkaa tekemässä kaivauksia. Siinä meille tapahtui kummia. Ensiksikin tuli vesikatastrofi ja toiseksi tuli toinen vesikatastrofi. 

Ensimmäinen oli oma moka. Se vesisäiliö joka on sisällä repussa alkoi vuotaa niin että persaukset kastui likomäriksi ihan hetkessä. Litran verran vettä tuli housuun takaapäin. Siinä sitten komean riemukaaren suojassa tuulelta piti purkaa koko reppu ja heittäytyä itse ihan nakuksi ja pukea kuivat ylle. Ei naurattanut sillä hetkellä, ei yhtään. Hirveä pohjoistuuli ja + 3 astetta ei paljon naurattanut.

Siinä kuteita vaihtaessa tuli paikalle mies joka kertoi toisesta vesikatastrofista. Siiä eteenpäin on tiellä niin paljon vettä, ettei sieltä voi mennä. Vettä on vyötäröä myöten. Näytti omatekoisen kartan mistä pääse kiertämään maantien kautta. Ensin ihasteltiin laajan roomalaiskaupungin kaivauksia sitten jatkettiin matkaa.

Oikealle piti mennä puoli kilometriä)a sitten vasemmalle. Mentiin, siinä oli portti mistä pääsi maalaistielle. Sitä mentiin muutama sata metriä kun tuli mies vastaan ja sanoi, no, no, no esta correcto., eli ei tästä. Mas, mas lejos. Eli paljon kauemmaksi, siellä on maantie, jota pitkin pääsee. Tuli kiertotietä ainakin vähintään kilometrin verran. Hyvä niin, eipähän ainakaan kastuttu.

Tie kulki hyvin aukeaa maaseutua. Siellä pohjoistuuli pääsi puhaltamaan koko voimallaan. Säätäti ennustijo eilen, että puuskissa voi olla jopa yli 100km tunnissa. Täällä ilmoitetaan lukemat aina km/tunnisa, ei metriä sekunnissa niin kuin meillä. 

Se sata km tunnissa tuli suoraan vastaan. Oli siinä tekemistä jo että pääsi eteenpäin. Saati että menet sellaista kahdeksan tuntia yhtäpäätä. Sitä voi itse kukin kokeilla. Ajaa autolla satasta pää ulos ikkunasta. Siltä se tuntuu. Kahdeksan tuntia. Siinä on jo otsalohkot kovilla. 

Hyvin me siitäkin koettelemuksesta selvittiin. Upeat maisemat lumihuippuisine vuorineen palkitsi vaivan. Matkalla oli monenlaista kotieläintä, oli jokia, puroja ja haikaroita pesimässä tolppien nokassa. Haarahaukat pitivät lentonäytöksiä tuulen riepotellessa niitäkin.

Autoja tai muuta liikennettä kiertotiellä oli vähän. Yksi yksinäinen aitauksesta karannut sonni tuli pelokkaana vastaan ja pian  sen jälkeen oli tuuli heittänyt reunaheinikoita niittämässä olleen koneen alas ojaan. Siinä samoilla halmeilla löysimme tienreunasta paikallisen ihmisen kadottaman lompakon kaikkine kortteineen. Toimitimme sen perille päästyämme poliisin haltuun, joka lupasi etsiä sille omistajan:

Loppumatkasta oli vielä muutama kinkkinen joen ylitys, jotka pääsi hyvin kiertämään ison tien kautta. Tuli toki niistäkin muutama sata  metriä lisää matkaa muutenkin pitkään päivään. 

Perillä Aldeanueva del Caminossa oli albergue, johon pyrimme, siestalla. Etsiydyimme sittn suoraan ravintolaan menulle, kun kello lähestyi neljää. Hyvä menu saatiinkin. Palattuamme takaisin oli albergue avattu ja sisältä löytyi mitä mainioin majapaikka tulevaksi yöksi. Nimi on albergue Casa de mi Abuelo, eli isoisäni talo.