Valdesalor - Caceres

27. Vaelluspäivä.  12 km

Eilen illalla teimme havaintoja. Se toinen baari, josta kolme vuotta sitten avaimet haettiin, ei ollut edes auki. Ainoa avoin baari oli se El Rincon De Julia. Siellä söimme ja koko vaeltajaväki istui iltaa. Ja sitä väkeä oli aivan baarin täydeltä.

Vain joku harva osti ruokatarpeet kylän pienestä kaupasta ja laittoi illallisensa itse. Baarilla kuulimme, että se yksityinenkin majatalo oli tullut täyteen ja porukkaa oli laitettu jopa patjoille lattialle. Eli vaeltajia sattui pieneen kylään yli 30 samana iltana.

Yö alberguella oli normaali. Aina illalla joku alkaa nukkua jo ennen kahdeksaa ja toiset tulevat puolen yön aikaan baarilta. Nuku siinä sitten. Itse käytän korvatulppia ja olen oppinut vielä laittamaan käden ”yläpuolen” korvalle, ettei pieni metelöinti ja kuorsaukset kuulu. Nyt oli kyllä sekin tiukalla. Viereisessä pedissä meni kyllä kuudenkymmenen tonnin rekka ylämäkeä, aina kymmenen minuutin välein vaihtaen vaihdetta pienemmälle. Ja itse asiassa kaksi rekkaa, toinen ala- ja toinen yläpedissä.

Aamulla me olimme ensimmäisinä pesupaikoilla. Siis yksikössä. 14 hengen albeguella on vain yksi yhteinen wc/pesutila. Tungoshan siinä tulee kun porukka alkaa heräillä. Muuten ei ollut kiire. Caceresiin on matkaa vain 12 kilometriä. Kahdeksalta lähdettiin. Tie/ polut olivat märkiä yöllisen sateen jälkeen, mutta nyt ei satanut.

Kova tuuli, takaa päin, siivitti kävelyä. Matkalla oli paljon kotiläimiä polulla, esimerkiksi niitä ruskeita possuja, joita olemme tällä kertaa nähneet yllättävän vähän. Sevillasta tullessa niitä oli runsain mitoin. Maailmankuulu Iberian kinkku on juuri Extremaduran possujen lihasta tehty, sen oma erityinen maku tulee rautatammen terhoista, jotka ovat possujen pääasiallista ruokaa.

Emme varsin säikähtäneet eilistä ”kilpailua” petipaikoista, etenkin tietäen että Caceresissa hostellikapasiteettia kyllä riittää. Silti varasimme huoneen Apartamentos Santiago 9’stä. Huoneeseen pääsee vasta iltapäivällä, joten lorvailimme heti kaupunkiin tullessa kahvilla, ja alkanutta sadetta pitämässä. 

Tällä kertaa oli viitoitus kaupunkiin tultaessa kohentunut huomattavasti. Ei tarvinnut etsiskellä ja arpoa kapeilla kujilla mistä majapaikka löytyy. Viitoitus on uusittu ja se jäi arvoitukseksi, toistaiseksi onko albergue entisellä paikalla. Uusi viitoitus menee joka tapauksessa eri katua pitkin.

Caceres on historiallisesti merkittävä kaupunki. Täällä on runsaasti hyvin säilynyttä roomalaisaikaista rakennuskantaa, jota on hyvin hoidettu. Vanhakaupunki on pienellä alueella, korkealla kukkulalla. Vanhankaupungin alueella on parikymmentä toinen toistaan komeampaa kirkkoa ja useampia linnoitusrakennelmia. Kaiken keskellä on idyllinen, vilkas Plaza Mayor runsaine terassitarjontoineen.

Sateisena päivänä torit ja terassit ammottavat tyhjinä. Vain yksinäinen Aku Ankka vartioi kalustoja.

Noin kaksi korttelia länteen päin löytyy sitten nykyaikainen uusi kaupunki pankki ja ostoskatuineen.

Tämä huoneisto, jossa nyt majoitumme, on apartamentos, eli on keittiö, olohuone, makuuhuoneja kylppäri. Sijaitsee aivan Santiago kirkon vierellä, noin 200 metriä Plaza Mayorilta.

Saimme juuri tiedon, että voimme olla tässä toisenkin yön. Se sopii meille. Aika rankkoja ovat viime päivät olleet etenkin Smurffikaksikon toiselle puoliskolle. Ja edellisen täyden lepopäivän jälkeen on tallusteltu viisitoista päivää.

Sitä väsymystä vaan kasautuu kroppaan, jos ei älyä huilata. Ja vaikka päiväetapit ei pitkiä olisikaan, ollaan kuitenkin koko ajan jotain tekemässä tai jonnekin menossa tai tulossa. Jos ei muuta niin höpötetään kaiken maailman kieliä kaikenlaisten muunmaalaisten kanssa. Ja sekin kuluttaa, vaikka niin mukavaa onkin.

"Onneksi" ulkona sataa ja myrskyää taas vaihteeksi. Ei tarvitse seurustella, eikä tehdä mitään, olla vaan.

Tällaiset jutut tänään. Katsotaan mitä keksitään huomenna. Edelleen tuntuu hyvältä kertoa kokemuksistamme. Teitä lukijoita on edelleen ollut mukana lukuisa joukko.

Kiitos tähän astisesta mukana olosta kaikille. Hasta manana.