Kyllähän sen puseron sai laittaa reppuun heti kun aurinko nousi. Tuuli kyllä jatkui, mutta kulkijan kannalta hyvästä suunnasta, takaa.
Ribadesella’an saakka (12 km) reitti oli sellaista perus caminoa, ei mitään erikoista. Yksi puolen kilometrin ”huti” tuli, kun yhdessä risteyksessä oli nuolia kolmeen suuntaan. Ensin otin yhden, pian totesin että vie liian kauas, käännyin ja otin keskimmäisen, se kelpasi. En tiedä mihin se kolmas olisi vienyt. Ehkä moottoritielle,?? Heh.
Kaupungissa pidin taas liki tunnin tauon. Keräsin voimia, muistin, että kohta olisi päivän kuntotesti edessä. Oikein muistin. Se oli sitten päivän ainoa, tokihan reitti polveilee jatkuvasti ylös ja alas.
Ja niitä rantoja riitti, ja riitti. Miten voikin nämä Norten polut kulkea upeita rantaniittyjä pitkin. Siinä mieli lepää, ja tuntuu että lepää jalatkin, niin pehmeää ja hyväpintaista polku oli. Ja myötätuuli siivitti menoa. Viimein La Isla, josta viime kerralla pidimme kovasti, tuli näkyviin. En olisi halunnut kävelyn kauniilla rannalla päättyvän, mutta kaikki päättyy aikanaan.
Tulin La Isla’an. Etsin albergueta, löysin, mutta kiinni. Lähellä oli vanha albergue, kiinni sekin. Tulipas parin kilometrin sakkorinki vielä tälle päivälle. Olin matkalla huomannut hotellin, joka mainosti Peregrinoille hintaa 20€/ huone. Sellaisen sitten otin.
Sakkokierroksella oli pakko poiketa katsomassa kaupungin ylpeyttä, uimarantaa. Viime kerralla kävin uimassa, nyt ei voinut ajatellakaan, niin oli kova tuuli juuri mereltä kohti rantaa. Pakosta vaan tuli mieleen se Katri Helenan laulu...
Katson autiota hiekkarantaa
ajatukseni se kauas kantaa
täällä minä kerran kanssas olla sain
kahden vain...
Täällä, juuri tällä rannalla ihastuimme paikkaan niin että juttelimme kuinka täällä voisi vaikka asua. On niin meidän kokoinen kaupunki. Saahan sitä haaveilla. Ja pitää ihmisellä unelmia ollakin, muuten elämä on tylsää.
Kaksi viikkoa tuli tänään täyteen tätä caminoa. Hyvin on mennyt. Kilometrejä on askelten alla taittunut jo 352 km. Jalat ja koko ukko on toiminut moitteetta. Ei rakon suuntaistakaan tai muuta vaivaa, jos tätä pientä köhää ei lasketa. Seuraakin täällä on ollut sopivasti ja kotiin on saanut päivittäin pidettyä yhteyttä, kiitos vaan whats app’ille.
Televisio ja sen myötä koko uutismaailma oli käytännössä poissa mielestä aina eiliseen saakka. Eilen oli huoneessa TV. Katselin uutisia, samat jutut siellä pyöri kuin keväälläkin. Uutta minulle, kuten kaikille espanjalaisille oli se miten paljon hinnat/kustannukset ovat vuodessa nousseet, keskimäärin +8%. Eniten sähkö ja kaasu +17%. Eli ei ihme että ravintolat ovat joutuneet nostamaan hintojaan. Ei myöskään ihme että eläkeläiset marssivat kaduilla eläkkeiden korottamisen toivossa. Eikä kai ihme sekään että Cataloniassa mellakoidaan edelleen.
No, on minulla nytkin TV huoneessa, mutta enpä taida edes avata. Taidan siirtyä unten maille, keräämään voimia huomisiin kilometreihin. Ilmeisesti päivämatkat hieman lyhenevät tästä eteenpäin.
Huominen on vielä Nortella, sitten käännyn Primitivolle, jota yritän päästä ainakin sinne Hospitales päivään asti. Sen jälkeen takaisin jatkamaan uusia polkuja pitkin Norten loppuosa.
Pysykää mukana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti