Pari sataa metriä kadulla, sitten piti sytyttää lamppu. Olin perehtynyt reittiin, se olisi nousuvoittoinen koko päivän. Se ensimmäinen oli pelkkä verryttely. Aamupäivän reitti kulki oikein mukavissa tammi- ja eucalyptus metsissä. Linnutkin olivat iloisia lämpimästä aamusta, pitivät konserttiaan. Punarinta täällä on yleisin lintu, se laulaa kauniisti kun sille päälle sattuu. Näin myös leppälintuja ja eritysen koristeellisia tiklejä. Erilaiset haukat ovat muös yleisiä.
Parin tunnin kävelyn jälkeen tulin Mondonedo’n kaupunkiin. Siellä sain aamukahvit. Mondoñedo on kohtalaisen suuri kaupunki. Siellä on myös albergue, jos haluaa yöpyä ja tutustua paremmin sen historiallisiin nähtävyyksiin. Katedraali kaksine torneineen on suuren remontin alla. Lisäksi kaupungissa on todella suuri luostari. Katedraali on kuvan vasemmassa ”kolossa” ja luostari oikealla.
Seudulta on kaivauksissa löydetty myös rakennusjäänteitä esihistorialliselta ajalta, eli yli kymmenen tuhatta vuotta sitten olevalta ajalta,
Mondonedon jälkeen alkoi päivän vuoristo-osuus. Onhan ” ne” löytäneet vuoristoa tänne Nortellekin. Tänään sää suosi. Vuoret olivat koko ajan jonkinlaisen usvan takana, mutta sekin oli sinänsä kaunista. Sai olla oikea sumuisten vuorten vaeltaja.
Yleensä sumu alavilla mailla tarkoittaa että on kylmä. Tänään täällä oli päin vastoin. Sumu tiesi lämpöä, niin laaksoissa kuin vuorillakin. Ylhäällä eivät edes tuulimyllyt jaksaneet pyöriä, niin tuuletonta oli.
San Vicenzo’n kappelin edessä penkillä pidin pidemmän evästauon. Samalla siinä jututin metsästäjiä, jotka juoksuttivat koiriaan pitkin rinteitä, ilman saalista ainakin sillä hetkellä. Metsästys on hyvin yleistä täällä viikonloppuisin.
Oli hyvä hetki pitää se tauko, sen jälkeen heti alkoi päivän kuntotesti. Testiä kesti toista tuntia. Ja maisemat palkitsivat vaivannäön.
En muista mainitsinko eilen, että näillä etapeilla on ihan välttämätöntä kuljettaa evästä mukana. Ainakin jos on liikkeellä viikonloppuna. Etapit ovat niin pitkiä ja vaativia, että ilman evästä näistä tuskin selviää. Vesi ei sen sijaan ole ongelma, etapeilla on useita paikkoja, joissa saa raikasta vuoripurojen vettä.
Päivän viimeisillä kilometreillä oli muutama ”kiertotie”. Ne ehkä lisäsivät vähän matkaa, mutta tuli se Gontan viimein näkyviin. Siellä olisi siistin näköinen albergue, mutta sitten pitäisi kuitenkin kävellä tänne Abadin’iin ruokailemaan. Gontan’issa ei ollut ainoatakaan baaria edes auki.
Valitsin majapaikakseni yksityisen albergue Xabadin’in ihan sillä että se on ensimmäinen kun tulee kaupunkiin.
Tällaista tänään........ vielä on viikko tätä marssia jäljellä. Jaksaa, jaksaa.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti