Päätteeksi hän pyysi kunkin kertomaan, mistä kaukaa maailman kolkista olemme Caminolle tulleet. Noin viitisen kymmentä meitä oli, parikymmentä eri kansakuntaa. Kaukaisimmat taisivat olla Mexikosta. Lopuksi pappi siunasi meidät pirskomalla pyhitettyä vettä joukon ylle.
Muutama meidän Norte porukasta oli läsnä ja liikuttavan messun jälkeen ulkona virisi vielä henkevä keskustelu muutamien kesken Uskon asioista. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että Camino on hyvä tie suvaitsevaisuuteen erilaisten uskontokuntien välillä.
Olen iloinen siitä, että olen saamassa tämän pitkän ”yksinäisen” Caminoni päätteeksi tällaisen kohtalaisen suuren annoksen uskoa elämän mittaisen Caminon jatkumiseen. Juuri sitä olen ollut täällä toteuttamassa.
Pitkä, pitkä Camino on koko pituudeltaan ollut suuresti sitä, että ”nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa”, mutta nämä viimeiset päivät ovat sitten kruunanneet Caminoni kirkollisesti.
Uusi aamu koitti Arzua’n Albergue Turisticolla. Vain neljä peregrinoa oli nukkunut 16- paikkaisessa alberguessa rauhalliset unet. Pakko minunkin on vähän kehaista paikkaa. On hyvät tilat, ensiluokkainen keittiö ja oleskelutila, lupsakka isäntäpari. Paikkaa ei löydy ainakaan minun käyttämistäni oppaista. Sen sijaan nimellä Pension Arzua löytyy se puoli jossa on huoneita. Sama talo kyseessä. Paikka on pääkadusta vasemmalla juuri ennen ydinkeskustaa. Opaste on pääkadulla.
Aamulla sää oli jo muuttumassa. Pimeän ajan näki kävellä kuun valaistessa tietä. Ilma oli viilentynyt ja tuuli aika kovaa pohjoisen suunnalta. Taivaanrannassa näkyi jo pilvirintama. Jo seitsemän jälkeen tiellä ei ollut yksinäistä, ei nyt sentään jonoakaan, vielä,
Kuuden kilometrin kohdalla on se uusi baari, joka uskoakseni on yhdellä kaikkien caminoreittien parhaalla paikalla, omistajien kannalta katsoen. Ja oli auki, kahvithan siinä piti minunkin ottaa. Ottaa, niin kuin varmaan noin sataviisikymmentä tuhatta muuta peregrinoa vuodessa. Siitähän kulkevat lähes kaikki ne 300.000 vaeltajaa, jotka Santiagoon vuodessa saapuvat. Vain Portugalin ja Sanabresin reitit eivät kulje siitä. Veikkaan, että heistä joka toinen ainakin ostaa jotain.
Tuli siinä mieleen, että olisi oivallinen paikka kenkätehtailijoille pitää galluppia moisessa paikassa. Saisi kyllä asiantuntevia mielipiteitä vaelluskenkien hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Tuskinpa missään muualla maailmassa kohtaa niin paljon vaelluskenkien käyttäjiä yhden reitin varrella. Tarkoitan tällä samaa, mikä on tapana tehdä gallup joka ikisen suuremman maratonin jälkeen osanottajille.
Pari kilometriä tuosta eteenpäin on tien varrelle kehittynyt viime vuosien kuluessa aikamoinen nähtävyys, nimittäin baari nimeltä Olutpuutarha,
Sinne on kerätty eri muodostelmiin asiakkaiden tyhjentämiä olutpulloja, joihin asiakkaat ovat saaneet kirjoittaa viestejään. Pulloja on varmaan tuhansia.
Pari evästaukoa vielä pidin tien varteen tehdyillä taukopaikoilla, lähellä O’Pedrouzoa reitti kulki läpi aivan mahtavan eucalyptus metsikön.
Jo kolmannen kerran tulin samaan albergueen. Tämä on moderni, iso (yli sata paikkaa) yksityinen albergue Cruzeiro. Aukeaa jo klo 12 ja kympin maksaa peti.
Mahdoton tuuri oli, etten kastunut matkalla, mutta kun tulin sisään niin heti alkoi ulkona sataa ja rajusti. Pohjoinen rintama on tuonut kylmää ja sadekuuroja pitkin iltapäivää. Menu’n sain tutussa ravintolassa ja loppupäivä menee lepäillessä sekä koko tämän Caminon sulattelussa. Huomenna vielä se pakollinen kaksikymmentä kilometriä, kunnes tämäkin retki saa päätöksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti