Reitti oli helppo kulkea pimeässäkin, otsalamppu valaisi riittävästi. Auringon alkaessa kajastaa saattoi valon jo sammuttaa. Pian kuitenkin alkoi päivän ensimmäinen ylämäki. Ehdin jopa kiivetä ylös asti ennen kuin aurinko tuli esiin vuorten takaa.
Ylämäkeä seurasi tietysti ala- sellainen. Aivan loppumattoman tuntuinen. Alhaalla on yksi Primitivon parhaita kahviloita. Kahvia ja kuumaa maitoa saa kannukaupalla ja tostada on kuin suomalainen ranskanleipä puoliksi halkaistuna. Ja kaikki ihan lapselliseen hintaan.
Tälle päivälle osui kyllä toinenkin ja vielä kolmaskin ylä ja alamäki. Toinen niistä se suurin. Ylin paikka oli n, 1100 metrissä, sieltä alas n. 600’ aan ja kohta taas takaisin ylös n. Tuhanteen. Oli siinä kapuamista. Oman haasteensa teki tuuli. Peruslämpö oli lämmin. Missä ei tuullut, takki pois. Missä taas tuuli osui, takki päälle. Monen monta kertaa.
Kirjoitin eilen niistä soran ajamisista. Yhdessä kohtaa otin kuvan samalta seisomalta taakse ja eteen. Ymmärtääköhän kukaan, miksi tuollaiselle polulle pitää ajaa soraa. Kohta oli jopa uusi siltakin.
Ylin kuva taakse päin, seuraava samalta seisomalta eteenpäin.
On näitä tällaisia polkuja täällä tallattu jo tuhannen vuoden ajan. Kai joku on niin paljon edellä aikaansa että ajattelee tuhannen vuoden kuluttua kulkevan robottien näillä poluilla ja siksi niitä noin siloittelee.
Tänään on Espanjassa Festivo- päivä. On Dia de Pilar. Se on sisällisodan muistopäivä ja he pitävät sitä vähän kuin Itsenäisyyspäivänä. Samalla se on Columbuksen syntymäpäivä ja Madridissa juhlitaan suurin sotilasparaatein. Sen siitä vaeltaja saa, että kaupat ovat kiinni. Sitten taas ravintolassa oli oikein erikois menu, silti aivan normaaliin hintaan. Ja ravintola pursusi paikallista väkeä.
Tällaiset jutut juhlapäivänä. Huomenna uusia juttuja.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti