Tämän aamupäivän teema oli, TTT eli tapahtumia täysin tunnein.
Klo 7.00 astuin ulos ovesta pimeälle kadulle, tapani mukaan ensimmäisenä. Alberguella sai siihen 13€ hintaan ottaa automaatin keittämää kahvia, omia eväitä minulla oli lisäksi. Ei siis tarvinnut pysähtyä heti ensimmäiseen baariin.
Klo 8.00 olin kävellyt siihen risteykseen, missä reitti jakautuu, Norte menee suoraan eteenpäin ja Primitivolle käännytään vasemmalle. Aamu alhaalla oli kylmä ja sumuinen. Pikkuhiljaa tie alkoi nousta. Niin nousi aurinkokin ja ilma lämpeni nopeasti. Sumut jäivät alas laaksoihin.
Klo 9.00 tulin siihen risteykseen, missä olisi pitänyt päättää, meneekö alas Valdedios laaksoon, missä on se Cistercias luostari ja vuodelta 893 oleva vanhin Espanjassa tiedossa oleva kirkko. No sen näimme viime reissulla niin nyt tietenkin valitsin ylös vuorerinteen kautta menevän reitin. Siellä on 2 kilometrin jälkeen vielä risteys josta pääsee alas laaksoon, jos joku kuitenkin tulee katumapäälle ettei kääntynyt risteyksessä.
Klo10.00 otin kuvan alas laaksoon, jossa luostari uinui omassa hiljaisessa maailmassaan. Onhan nimikin jo enteinen, Valdedios, Val de Dios = Jumalten laakso. Oma hiljainen vaellukseni jatkui koko ajan loivasti ylös päin. Tie oli hiljainen, jossain kohtaa tuli vastaan kuorma-auto, ja tietysti juuri samaan aikaan tuli takaa linja-auto, sehän on se hra Murphyn laki, eli tietysti kapeimmassa kohdassa. Minä hyppäsin penkalle, onneksi sille vuoren puoleiselle. Toisella puolen olisikin ollut muutaman sadan metrin pudotus jos sinne olisin hypännyt.
Klo 11.00 olin ylhäällä, siellä missä reitit yhtyvät. Pidin siinä pienen tauon. Ylhäällä aurinko paistoi jo kuumasti. Siitä reitti lasketteli mukavia polkuja alas seuraavaan laaksoon, kaukaisuudessa näkyvät vuoret imaisivat kulkijan uuteen maailmaan.
Klo 12,00 La Vega nimisessä kylässä oli baari avoinna. Sain kaipaamani kahvin. Hiukan aikaisemin olin jo evästellyt eräällä bussikatoksella. Baarilla oli porukkaa pilvin pimein. Oli näet pyöräilyjoukkue pysähtynyt tauolle. Tuli siinä jutuksi paikallisten pyöräilijöiden kanssa nuo tien varsilla lukuisina esiintyvät, kaikille caminolaisille tutut Horreot. Niitä on nyt alkanut olla täällä Asturiassa lähes joka talossa, joissain kaksikin. Täällä ne ovat sellaisia nelikulmaisia, eli suurempia kuin ne Galician pitkulaiset Horreot. Täsmällisesti ottaen, jos nämä rakennukset seisovat neljällä tolpalla, kuten tavallisesti, ne ovat Horreoita. Mutta jos tolppia on kuusi, niin kuin täällä usein näkee, niin silloin rakennus on Panera. Näin selitti paikallinen pyöräilyjoukkueen konkari. Ikää sanoi olevan 80v. Mut ei olisi ikinä miehestä uskonut, kuuskymppiseksi olisin sanonut.
Hikisenä jatkui iltapäivän uurastus. Asfaltti oli kuuma kävellä. Tuulta ei lainkaan helpottamassa. Vasta viimeiset 3-4 kilometriä toivat kaivattua helpotusta. Sen reitti sukelsi ihastuttavaan puistomaiseen metsään, missä linnut lauloivat ja lehmät loikoilivat laitumillaan. Jonkin aikaa metsän siimeksessä käveltyäni katsoin pientä lämpömittariani, se näytti +27 astetta. Siis varjossa.
Klo 15.00 olin perillä. Hikisenä, helpottuneena. Olihan päivä. Tähän saakka kylmin aamu ja tähän saakka kuumin päivä. Pikavauhtia peseydyin ja pesin pyykkini, shortsitkin kun ne saan varmasti aamuksi kuiviksi aurinkoisella terassilla. Tämä Pola de Sieron albergue on hyvä, on kaikki mitä peregrino tarvitsee. Hinta on vain 7€ yöltä. Ja vastapäätä on hyvä ravintola jossa ainakin tänään sai hyvän menu’n kympillä.
Tällainen päivä tänään, huomenna Oviedo’on..., se onkin suurempi kaupunki......,,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti