Tiedän tuttuni teettäneen hampaan kruunuineen kahdella käynnillä 100 eurolla. Siihen lasit 69 eurolla. Halvimmillaan lennon Madridiin tai Barcelonaan saa Norwegianilla 29.90 suuntaansa. Hyvä hostelli maksaa 35€/ yö. Päivittäinen menu 10€, päiväkahvi kakkuineen 2.40, aamupala zumolla 3.50 ja vielä yömyssy baarissa 1,50. Lasit, hammas, matkat+ loput kertaa seitsemän tekee yhteensä 595.60.
Suomessa lasit plus hampaan teko maksaa 2300€ ja sitten ei ole varaa kuin syödä vanhoja ruokia pakastimesta. Että älkää ihmetelkö jos minä olen jo toinen jalka Espanjassa. Tuskin valintaani tarvitsee enempää perustella.
Sorry vaan nyt purkautumiseni, mutta en mitään voi, kun niinkin paljon olen jo täällä kulkurin elämää harrastanut. Pakko todeta, niin kuin eilinen Fransiskaani pappi, elämä on kuin Camino. Itse teet valintasi, hyvät ja huonot. Muistan vaan sen Gigantin mainoksen, turha maksaa liikaa. Siinä on totuuden siemen.
Ihan vain vertailun vuoksi on pakko laittaa tähän kuva sunnuntaina El Pais lehdessä olleesta mainoksesta , minkälainen matkailumaa on Suomi. Siis neljä yötä jossain Ylläksellä
Tätä kirjoittaessani huomasin, että blogi on saavuttanut merkittävän lukeman. KYMMENEN TUHATTA lukijaa on käynyt juttujamme lukemassa. Se on valtavan suuri määrä, kun ottaa huomioon että blogin aihepiiri on kuitenkin erittäin suppea. Täytyy olla ns. sisäpiiristä kiinnostunut että ajautuu lukemaan näitä juttuja.
Teitä lukijoita on on ollut paljon. Kiitos joka ikiselle. Yritämme/ yritän antaa mahdollisimman hyvää tietoa kokemuksistani/ mme kaikilta tulevilta Caminoiltammekin. Toivottavasti voimia ja intoa riitttää, Reittejä täällä Espanjassa on vielä paljon kävelemättä ja jos ne loppuu niin täytyy alkaa opiskella ranskaa, Ranskassa on hyviä reittejä ja kuulemma noin 80 sanaa riittää pärjäämään, että saa ruokaa ja majapaikan,
Sitten tähän päivään. Illalla tutkin karttaa ja kyselin paikallisilta. Sain selville, että parhaiten pääsen reitillä eteenpäin paikallisbussilla L1. Ensimmäiset kulkee jo ennen kuutta. Puolinseitsemältä sitten bussiin. Se kulki likipitäen reittiä pitkin. Noin sain kätevästi nipistettyä noin kymmenen kilometriä kaupunkikävelyä pois ja päivän etappi lyheni saman verran.
Rivakasti etenin aivan loistavassa kävelysäässä Muros de Nalon’iin, missä pidin pidemmän tauon. Sen lisäksi, että sää oli mainio, ovat nämä Norten tiet ja polut helppoja. Mäkiä kyllä on, mutta ihan lälläreitä nämä ovat Primitivon mäkiin verrattuna. Jyrkkyyttä kyllä löytyy, mutta nämä ovat niin lyhyitä.
Muros de Nalon olisi sopivan päiväetapin päässä Avilesista. Täällä vaan ei löytynyt paikkaa Hostellissa. Ja ainakaan minun käyttämissäni oppaissa ei täällä ole albergueta. Mutta, kyllä vaan on. Albergue La Naranja on noin 300 metriä ennen Casa Carminaa kun vasta tullaan kaupunkiin. Kadulle näkyvistä kaapeista päätellen on parikymmentä paikkaa. Ja oli auki. No, minun osalle tuli ns. ohimarssi.
Tarkemmin tutkittuani löysin yhden oppaan, jossa se jo on. On näet avattu vasta äskettäin. Se siitä.
Seuraava merkittävämpi paikka oli Cudillero. Sielläkin on majoituksia kuten apartamentos Cudillero aivan reitin varrella. Siinä on vaan se juttu, että vaikka apartamentoksissa on keittomahdollosuus niin syötävä pitää kantaa, tässä tapauksessa aina Aviles’ista saakka. Ei minulle kiitos.
Cudillero näytti oikein vauraalle seudulle. Upea puisto Palacio Selgas on nähtävyys ja sen myötä koko kylä näyttää kukoistavan. Selgas suku on peräisin Italiasta ja suvun suuret taidekokoelmat ovat vaurastuttaneet koko kylää.
Cudilleron jälkeen reitti toden totta tuli hiukan haasteellisemmaksi. Kohtuullisen pitkässä ylämäessä kiipesin ohi useammastakin vaeltajasta. Tiedä häntä, mistä päivänsä aloittaneet, mutta hidasta oli jo meno.
Mukavasti reitti seuraili meren läheisyydessä. Kohina kertoi ja aika ajoin käytiinkin rannan tuntumassa. Toisaalta vasemman suunnalla oli näkyvissä kaunis vuoristo. Vuoristo, jossa nyt tiesin Camino Primitivon kulkevan aika lähelläkin. Ei täältä ole kuin maksimissaan 50 kilometriä Primitivolle.
Siinä loppumatkalla juttelin parinkin kanssavaeltajan kesken. Valittelivat sitä samaa, mitä olen kuullut ennenkin, että täällä Nortella on niin paljon asfaltilla kävelyä. No, kyllähän sitä on, mutta ei se itselläni mitään haittaa. Palikat ovat niin tottuneet asfalttiin tuhansien maratonkilometrien aikana, että tämä on pientä sen rinnalla. Monet etsiytyvät erilaisten sovellusten avulla pois viralliselta Caminolta päästäkseen pois asfaltilta. Sekin onnistuu, jos etsii vaikka Wikiloc’ista ns.GR- reittejä, niitä kyllä löytyy ja vievät aivan rantapoluille meren tuntumaan. Itselleni kyllä riittää tämä virallinen Caminoreitti.
Kolmen maissa olin perillä Soto de Luina’n alberguella. Varasin vain pedin, ja kiiruhdin läheiseen ravintolaan menu’lle. Oli hyvä veto, sillä kun astelin ulos, olivat ovet jo säpissä ja olisi joutunut odottamaan ruokaa pitkälle iltaan.
Ajoitus oli sikälikin hyvä, että sitten klo 16.00 tuli hospitalero hoitamaan kirjautumiset ja maksut, eli 6€ henkilö, taas ihan peruspalveluista,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti