Bussipysäkillä oli kartta reiteistä. Katsoin, että tätä rantakatua menee nro 24. Se näyttäisi menevän oikeaan suuntaan. Kohta sellainen tuli, ei kun kyytiin. Bussi ajoi teollisuusalueelle, aika pitkälle ja tietysti kauas pois reitiltä. Huono valinta ajattelin. Lopulta jäin pois kyydistä ja avasin maps’in.
Vanhana, siis tosi vanhana suunnistajana ( yli 50 vuotta sitten viimeksi oikeasti suunnistanut) otin suunnan kohti mäkeä jossa tiesin reitin menevän. Polkuja mäessä oli runsaasti, lopulta reitti löytyi helposti.
Muutama kilometri maasto-osuutta oli vielä kunnes jo Aviles tuli näkyviin. Ja taas oltiin teollisuusalueella. Sitten aikansa katujen vieriä ja Aviles’ in albergue tulee heti kun tullaan itse kaupunkiin.
Aviles on vilkas, keskiaikainen satamakaupunki. Vanha keskusta on pääasiassa pyhitetty kävelykaduiksi. Maanantai oli torilla vilkas markkinapäivä ja väkeä tulvi keskustassa. Vanhassa keskustassa on lukuisia kirkkoja, eri seurakunnilla.
Ensimmäisenä kun alberguelta lähtee kohti keskustaa on Pyhän Pietarin kappeli. Sen tiedetään olevan vuodelta 1485. Ihan yhtä vanha ei ole varmaankaan tunnetun pankin rakennus, ainakaan pankkina. Mutta osaa ne olla upeita nuo rakennukset. Ei voi kuin kunnioittaa, että ne on säilytetty kaupunkikuvassa.
Fransiskaani- veljestön kirkossa oli juuri messu, kun tulin sisään. Pappi puhui elämänmittaisesta Caminosta, kuinka me itsekukin elämme omaa Caminoamme. Oikeastaan, jos tarkemmin ajattelee, niin onhan tämä Camino ikäänkuin elämä pienoiskoossa. On ylämäkiä ja on alamäkiä. Joskus tasaistakin. Syödään ja nukutaan. Niin se elämä menee ja niin menee Caminokin. Paikka vaan on missä kulloinkin. Mutta ei elämääkään eletä yhdessä paikassa.
Niin, sitten on Tuomas seurakunnan kirkko, siellä soi rauhallinen musiikki ja papinkaapuinen mies putsaili pyhiä kuvia ja patsaita.
Kävelykeskusta on miellyttävä. Ruokapaikkoja on pilvin pimein ja hinnat ”sopivia”. Aurinkoinen iltapäivä houkutteli puistoon, niitä on useampia. Lehvästöjen suojassa ei läkähdy niin kuin kuumilla kaduilla,
Huominen etappi on , sanoisinko haasteellinen, seuraava kaupunki , missä on albergue, on 39km päässä. Se on minulle vähän liikaa. Kyllä se menisi, uskon niin, mutta kilometrejä on jo niin paljon takana, että liika on liikaa. Itsesuojeluvaisto on vielä tallella. Olen soitellut hostelleihin siinä matkalla ja kaikki tuntuu olevan varattuja. Siispä aion tehdä saman kuin tänä aamuna, eli ajan jonkin matkaa bussilla. Sen jo selvitin että se onnistuu.
Olen jo riittävästi kävellyt, yli 600 kilometriä, koko ajan oman reppuni kantaen, että pieni kulkuneuvojen käyttö sallitaan. Mielestäni se kuuluu samaan sarjaan kuin se, että koko ajan asutaan hotelleissa ja kamat kuljettaa joku kuljetusliike. Posti tai muu. Noita hotelleissa asujia näyttää nytkin olevan enemmistö täällä Nortella. Ja kuten olen sanonut, meillä jokaisella on oma Caminomme. Niin täällä, kuin omassa elämässämme. Itse kunkin pitää itse tehdä omat ratkaisunsa, hyvät ja huonot.
Kävelykeskustassa tunsin oloni vähän niin kuin se Pikkumatti maailmalla tai Liisaihmemaassa, yhdellä kadulla oli neljä, viisi silmälasiliikettä vierekkäin ja tarjoukset oli, lääkärintarkastus, kahdet kaksiteholasit heijastamattomalla lasilla, toiset tummentuvat auringossa. Yhteensä 69€ . Ja olisi saanut huomiseksi. Miten sitä voi ymmärtää, että vastaavasta saa maksaa Instrumentariumissa liki tuhat euroa. Itse käytän noita kahden euron Tiimarilaseja lukemiseen? Mutta tiedän lähipiirissä maksetun liki tonnin.
Pakko laittaa tähän loppuun kuva hinnoittelusta. Iltapäiväkahvit Confiteriassa. Zoomaamalla näkyy hinta. 2.40
Saa nähdä sataako huomenna, säätäti vähän lupailee sellaista. Cataloniassa ja etelä-Ranskassa tass ollut rankkasateita ja tulvia. Ei tänne, kiitos ..........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti