21. Päivä. Campiello - Berducedo. 27 km

Jollain soi herätys klo 6.45. Se oli hyvä aika. Olin nukkunut hyvin ja riittävästi. Ensimmäiseksi kävin ulkona vilkaisemassa. Sumua oli ja sakeasti. Hidastelin lähtemistä. Vasta 7.45 kävelin ulos portista. Siihenpä osui kuin tilauksesta Panderian leipäauto baarin eteen. Kysäisin, että onkohan ylhäälläkin sumua. Ei ole, ei varmasti, sanoi mies. Olipa helpotus.

Otsalampun valossa ja tosi sakeassa sumupilvessä meni ensimmäinen yli tunti. Oikeastaan heti kun reitti haarautui ylös Hospitalesille, sumu jäi alas laaksoihin. Aurinkokin tuli kirkastamaan kulkijan tietä ja päivää.

Ylös, ylös ja yhä vielä ylös. Se oli aamupäivän teema. Kuvat puhuvat puolestaan, kunhan saan ladattua. Paljon ei jaksa kirjoitella, hiukan on ukko väsynyt nyt kahden pitkän päivän jälkeen.

Muutama kanssavaeltaja siellä oli, ei liikaa. Yhdessä saatiin ihmetellä niitä entisaikojen peregrinojen sairaaloita, joiden rauniot siellä ylhäällä vieläkin ovat. Siitä se koko nimi tälle reitille tulee; Hospitales.

Kaksi pidempää taukoa pidin. Toisella heittäydyin pitkäkseni pehmeälle vuoriniitylle. Huilasin siinä puolisen tuntia. Viimeiset kilometrit olivat taas aikamoista taaperrusta, mutta iloisena ja onnellisena tulin lämpimään albergueen puoli viiden maissa.

Kiitollisin mielin koin tämän päivän. Tämä paivä oli koko tämän Caminon tärkein päivä. Olen tyytyväinen ja onnellinen sekä kiitollinen, että sain tilaisuuden kokea tämän. Ja mikä ilma. Parempaa ei voisi ollakaan.

Pahoittelen sitä, että taitaa tulla jo toinen päivä peräkkäin, etten saa kuvia ladattua. Ei täällä vuoristossa ole edes puhelinyhteyttä lainkaan ja baarin wifissä ei kapasiteetti riitä kuvien siirtoon. Kerron heti, kun saan kuvat näkyviin näistä päivistä.

Toivottavasti jo huomenna.....

Lyhyeksi jäi juttukin tänään. Toivon ymmärrystä. Aina ei laitteet toimi, sille en mitään voi.....