Hyvä aamupala viereisessä kahvilassa herätti lopullisesti. Hiukan tönköt jalat sulivat nopeasti, kun pääsi kiipeämään ulos kaupungista. Rantakaupunki kun on, niin ylöspäin lähdetään, totta kai. Mutta kyllä nyt minunkin on myönnettävä, että on sitä maantiekävelyä täällä Nortella turhan runsaasti. Jää kyllä kaipaamaan niitä upeita puistomaisia vuoristoteitä ja polkuja aikaisemmin Primitivolla, vaikka ne tietysti rankempia olivatkin. Täällä sitten taas voi päivämatkat olla pidempiä, väsymättä liikaa. Tälläinen ikäukkokin.
Pieniä kyliä oli matkalla, mutta kahvipaikkaa ei tullut ennen kuin puolenpäivän aikaan olin Navia’ssa. Siellä pidin pidemmän tauon. Navia on vähän samantapainen satamakaupunki kuin Luarca, tosin ei läheskään niin idyllinen. Navia’ssa on iso, uuden näköinen albergue heti kaupunkiin tultaessa. Eli helposti olisi mahdollista tehdä lyhyempiä päivämatkoja.
Navia’sta lähtö eteenpäin oli jälleen sellainen reilun puolen tunnin ponnistus. Samaan aikaan alkoi sade. Äkkiä piti puun alla vetäistä poncho niskaan, ettei pahemmin kastunut. Välillä satoi kovempaa ja välillä vähemmän kovaa. Toisaalta oli ihan mukava kuunnella sateen ropinaa huppuun ja kulkea omissa ajatuksissaan.
Niin ajatuksissani olin, että yksi risteys meni ” pitkäksi”. Erään talon koira nosti metelin ohikulkiessani ja täti tuli ihmettelemään meteliä. Ei, ei, ei tänne, camino menee tuolla alempana. Kiittelin tätiä ja koiraa ja palasin muutaman sata metriä takaisin.
Hetkittäin vasemman käden puolella olevat vuoret olivat näkyvissä, mutta suurimman osan ajasta pilvet roikkuivat niiden yllä.
Puoli neljän maissa olin perillä. La Caridad’iin tultaessa on ensin municipal/kunnallinen albergue. Minä valitsin seuraavan, yksityisen Casa Xana’n. Se on lähempänä keskustaa. Tosin keskustan läheisyydestä ei iloa ollut, kun ei siellä ole yhtään ravintolaa, jossa voisi syödä oikeata ruokaa, pinchoja kyllä. Nopean kierroksen tehtyäni palasin ”kotiin” ja kysyin emännältä, mitä tehdä.
Älä huoli, täti sanoi, hän tekee sulle aterian. Ja tuossa tuokiossa oli pöydässä ihan maittava annos, paistetut kananmunat, muutama nakki ja ranskalaiset. Lisäksi oli iso kulhollinen salaattia kastikkeineen.
Vähän siinä keskustassa pyöriessa alkoi kylmätä, että miten tässä käy. Takana oli kuitenkin melkoinen määrä kävelytunteja ja jos ei sellaisen urakan jälkeen saisi kunnon ruokaa niin äitiä ikävä tulisi. Ja huomennakin pitää jaksaa kävellä.
Kuvia ei tältä päivältä montaa tullut. Aamupäivällä ei oikein kuvattavaa ollut, ei suuremmin iltapäivälläkään, ja silloin vielä satoi.
Huomenna on uusi päivä ja uudet kuvattavat. Oletus on, että saan taas ihailla rantoja ja sateen pitäisi jäädä tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti