Kadut oli kansoitettu kaikenlaisilla myyntikojuilla, myyjät pukeutuneina keskiajan mallisiin .vaatteisiin. Pitkin katuja kulki monenlaisia kulkueita. Papistoa ja pillipiipareita. Kyseessä oli Medieval Fiesta. Senhän kaikki enemmän Caminoita kulkeneet tietävät, että Espanja on oikein Fiestojen luvattu maa. Mutta se miten paikalliset juhliinsa antautuvat ja miten paljon asian eteen työtä tekevät on kyllä hatunnoston arvoista.
Mutta eiliseen........ Grado’n alberguella oli aivan poikkeuksellinen tunnelma. Sen saivat aikaan ne kaksi vapaaehtois hospitaleroa, jotka nyt olivat vuorossa, toinen Italiasta js toinen Skotti. Italialainen oli asiallinen keskustelija ja Skotti taas armoton huumorimies.
Aamulla miehet laittoivat pöytään sellaiset pöperöt, että luuli olevansa viiden tähden hotellissa. Kivaa musiikkia täydentämään tunnelmaa. Itse ainakin hellyin laittamaan extraa donativo laatikkoon. Niin kai oli moni aikaisempi peregrinokin tehnyt. Sillähän ne tulevat aamiaiset kustannetaan, mitä siihen laatikkoon laitetaan.
Päivän etappi alkoi sellaisella reilun tunnin ylämäkijumpalla. Noin 200 metriä vertikaalista nousua tunnin aikana. Siellä ylhäällä alkoi sataa. Satoi välillä, välillä taas ei. Kaunista oli kävellä kun pilvet roikkuivat vuorien lomassa.
Yhdessä risteyksessä tuli ohimarssi. Katsoin maps’ista että pääsen seuraavassa risteyksessä reitille. Eihän se onnistunut. Reitti oli kymmenen metriä valtatien alapuolella ja vielä korkea aita estämässä aikeet. Niin sitten piti kävellä sellainen yli kilometrin sakkokierros maantietä pitkin. Onneksi sunnuntaina ei liikennettä juuri ollut. Näitä sattuu, kun ajatuksissaan astelee.
Puolimatkassa oli onneksi kylä ja siellä baari auki. Sai kunnon tauon kahvineen. Cornellana kylän tauon jälkeen oli päivän toinen kuntotesti. Se nousu oli vain sellaiset puoli tuntia. Ja aurinko paistoi, elämä hymyili kulkijalle. Mutta ei kauan. Pian piti taas vetää poncho ylle. Loppumatka menikin kosteissa merkeissä. Vielä juuri ennen saapumista Salas’iin oli kulkijan kiusaksi keksitty pari oikein kivistä nousua, siinä sai sitten tiristää viimeisetkin mehut pohkeista enemmän tai vähemmän kiusaksi itse kullekin.
Salas’issa valitsin majapaikaksi saman kuin viime kerralla. Albergue El Rey del Casto sijaitsee aivan keskustassa, kirkkoaukiolla. Aukio oli tosiaan aivan tupaten täynnä väkeä ja kulkueita kulki. Musiikki soi. Pikasuihkun jälkeen kiiruhdin tietämääni ravintolaan menu’lle. Menu’n sain mutta terassilla. Niin oli paikat täynnä. Lisäkseni ainoastaan toinen tulija, espanjalainen, sai paikan..
Sen lisäksi, että kaikki paikat olivat täynnä, oli hintoihin laitettu pieni Fiesta lisä. No mutta neljän ruokalajin menu viineineen oli loistava, olin syötyäni niin ähkyssä, että en kertaakaan aikaisemmin tällä reissulla. Toinen ruokalaji suulliselta listalta valittuna oli yllätys. Ihan ehtaa hernekeittoa, liha oli vain paloiksi leikattua Iberian kinkkua. Enpä ole ennen Espanjassa hernekeittoa saanutkaan.
Rehellisesti on sanottava, että ruoan jälkeen ei voinut mitään muuta kun kavuta hetekalle päikkäreille.
Todetaan vielä, että tämä albergue on talven aikans vaihtanut omistajaa. Olin seurannut kauppaa, monet pitivät hintaa kovana, Niin tai näin kaupaksi kävi ja nyt on nuoripari isäntä/ emäntänä. Kai se joskus itsensä tuottaa. Nyt, tänäänkin, paikka on täynnä. Ja on varmaan ollut koko sesongin ajan. Hieno tämä on ja loistavalla paikalla. Maksu peregrinolta on 10€/yö aamupaloineen.
Tässä tämän päivän jutut, huomenna taas uusia.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti