Aamu valkeni. Tie askelten alla alkoi nousta ylämäkeen. Maisema vaihtui vuoristomaisemmaksi, vaikka ei kaukana merestä vielä oltukaan.
Yhdessä rinteessä ihmettelin, miten tuo puita korjaava kone yleensä pysyy tuolla rinteessä. Ettei kupsahda kumolleen. Niin se vaan taiteili itsensä alas ja tyhjensi kuormansa suureen rekkaan. Ei se mikään Ponsse ollut, sitäkin suuremmalla hatun nostolla kunnioitan kaverin osaamista ja rohkeutta.
Se vaatii harjoittelua, tulin myöhemmin päivällä toteamaan toisessa yhteydessä.
No, päivän kävely oli lähes lepopäivän veroinen. Polut kulkivat mitä kauneimmassa maastossa. Yksi kunnon ylämäki oli matkalla, mutta polku metsässä oli kuin olisi puistossa sunnuntaikävelyä kävellyt. Puro solisi vierellä, eikä tuuli tuntunut lainkaan.
Jo klo 12.30 olin perillä Villaviciosan yksityisellä alberguella. Siuhkussa kävin, pyykkini pesin ja nopeasti kiiruhdin tietämääni ravintolaan neljän ruokalajin menulle. Parin päivän lähes paasto oli rakentanut kunnon nälän tempaista sellainen oikein ajan kanssa. Lautasvalinnatkin osuivat kohdalleen ja kyytipojaksi sain ehtaa ” kirkollista” viiniä.
Tänään siis lopullisesti siirryin Asturian siiderimaille. Omenatarhoja alkoi olla loputtomiin, kuljin ohi suuren vanhan siideritehtaan. Jälleen kerran en Lohjan seudulla asuneena voinut kuin ihmetellä, miten suuri bisnes täällä tuo omenoista tehtävä siideri ( täällä Sidra) on. Se on iso bisnes. Ja se on seudun asukkaille kuin pyhä asia, niin hartaasti he sen nauttimiseen suhtautuvat. Jo ollessani aterioimassa näin miten teatterimaisesti tarjoilija sitä asiakkaiden laseihin kaatoi, pullo toisessa kädessä ylhäällä ja lasi toisessa alhaalla.
Kysyin, että miten tuo osuu lasiin katsomatta. Tarjoilija totesi, että alkuun on mennyt paljon lattiallekin, mutta SE VAATII HARJOITELUA. Niin kai se on kaiken ammattitaidon kanssa. Se vaatii harjoittelua.
En voi olla kummastelematta sitä, miten tiedän Lohjan seudulla olevan runsaasti omenatarhoja. On siellä jokunen joka tekee tilaviinejä, mutta uskomaton määrä menee kaatopaikalle ja siitä vielä maksetaan. Siideriä en tiedä ainakaan julkisesti kenenkään tekevän. Kai sekin osattaisiin Suomessa verottamalla tuhota jos sellaista joku yrittäisi.
Näin vanhemman herran silmin katsottuna voisi siellä kotimaassa olla monenkinlaisia liikeideoita mahdollisuus toteuttaa, mutta se veroviidakosta selviäminenkin vaatii harjoittelua.
On se vähän sama juttu tämän Caminoiden kävelynkin kanssa, jos haluaa selvitä tällaisesta helposti ja ilman vammoja, se vaatii harjoittelua.
Huomiseen.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti