Kello soi 5.45. Siis jonkun kello, ei minun. Vähän minä ihmettelen, että jotkut laittavat äänekkään herätyksen noin aikaisin. Minulle se sopii mainiosti, mutta monet kääntävät kylkeä mielenosoituksellisesti tuollaiseen aikaan.
Kamat kainaloon ja alas pakkaamaan ja syömään. Ulkona satoi ja tuuli. No, nyt se eiliseksi luvattu sade sitten tuli. 6.30 olin jo ulkona sadeviitta yllä. Satoi aika lujasti. Polulle kun tulin, niin kengät kastuivat heti. Ei sellaisella heinikkopolulla välty kastumiselta ja turha niitä lätäköitä on suuremmin vältellä, kastuu ne kengät joka tapauksessa.
Lits läts vaan ja eteenpäin. Huomasin että otsalampun valossa on vaikeampi hahmottaa kuinka syvä joku lätäkkö on. Sen kun vaan astui. Muutaman kerran kenkä hörppäsi ihan kauluksesta sisään, mutta sehän on perin tuttua keväiseltä caminolta.
Aika lämmintä oli kiienkin. Sellaiset 12-13 astetta. Oikeastaan tuntui mukavalle vaihteeksi sellainen sadesää, ja pimeässä. Metsässä se ropisi kivasti puiden lehdillä. Ja polku oli kohtuullisen helppoa. Tasaisesti noustiin yli kilometriin klo 11 mennessä.
Silloin sade hetkeksi taukosi. Sai jopa muutaman kuvan otettua roikkuvista pilvistä, samoin sain kuvan Asturian ja Galician ”rajatolpasta” ja kivistä tehdystä viivasta.
Heti Galician puolella, El Acebossa, oli yllättäen baari auki. Kyllä osasi olla oikea hetki cafeconleccelle. Pikkuruinen baari oli aivan tupaten täynnä enemmän tai vähemmän märkiä peregrinoja. Eli jostain niitä aikaisia lähtijoitä oli kerääntynyt. Joku oli kyllästynyt sateeseen ja tilannut taksin. Väittäisin että viiden hengen autoon ahtautui ainakin kahdeksan peregrinoa reppuineen. Enemmistö kyllä niitä päiväreppulaisia, joilla kuljetus siirtää suuret reput hotellista seuraavaan..
Tauon jälkeen satoi taas reilusti. Vastapainoksi tie Galician puolella tuli entistä helpommaksi kävellä. Suurta ihmetystä onkin vaeltajapiireissä aiheuttanut se, että Galician hallinto on ihan oma-aloitteisesti alkanut ajaa soraa entisille poluille keneltäkään caminoasioista Galiciassa vastaavalta kysymättä. Kyllähän sellaisella tehdyllä tiellä on hyvä kävellä, mutta sotii se caminon henkeä vastaan.
Erittäin helpontuntuisen etapin päätteeksi, majoituttuani, astelin tietämääni hyvään ravintolaan, Restaurante Caldeira’an. Heillä on pysyvä tarjous peregrinoille? Menu Peregrino, johon kuuluu minulle mieleinen keitto, Caldo Gallego, sekä pääruokana Pulpo, eli keitettyjä mustekalan lonkeroita oikein mausteisessa kastikkeessa, keitettyjen perunoiden kera. Kyllä oli herkkua.
Majoittuneena olen tässä kunnallisessa/ kirkollisessa Ramon Rodrigues alberguessa. Erittäin hyvä, lämmin, hyvät tilat ja keittiöt, vain veitsi puuttui viime vierailullamme. Jokohan sellainen nyt olisi. Hinta on 6€/yö, monet suosivat aivan vieressä olevaa yksityistä albergue Cantabricoa, no, jokainen itse paikkansa valitsee. Minulle tämä riittää, ja on täällä monta muutakin.
Huomiseen.... huomenna ei sada, lupaa säätäti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti