Ribadeossa siirryttiin taas Asturias’ista Galician puolelle. Betonisissa kilometritolpissa alkoi olla lukema, joka kertoo kuinka paljon on matkaa Santiagoon. Samoissa tolpissa piti alkaa oppimaan, että se simpukkakuvio on toisin päin kuin Asturias’issa. Siis Asturias’issa simpukan kanta on menosuuntaan ja Galicia’ssa päin vastoin, simpukan säteet osoittavat menosuuntaan. Tosin täällä Galiciassa ne ovat vähän miten sattuu.
Aamu oli lämmin. Heti alkuunsa sai heittää puseron reppuun. Auringon tullessa esiin näki, että sumua oli edelleen ilmassa. Mutta kävelyyn sää oli mitä mainioin.
Kummallinen vaisto, tai mikä lie kokemus oli illalla patistanut käymään kaupassa ostamassa evästä. Pitkä päivä edessä ja tuskin paljon mahdollisuuksia saada syötävää. Ensimmäinen baari oli kolmen tunnin kävelyn jäkeen. Kiinni kun oli lauantai. Toinen baari sitten kuuden tunnin jälkeen, kiinni kuten arvata saattoi. Kyllä olisi vatsassa kurninut jos en olisi varautunut isolla empanadalla, juustolla ja parilla jugurtilla.
Vasemman käden puolella olevat vuoret verhoutuivat tänäänkin sumupeitteeseen, jotenkin tuntui kivalta se ajatus että ne Primitivon polut eivät todellakaan kaukana olleet.
Päivään mahtui kolme sellaista kuntotestin mittaista nousua. Tarkoitan kolme yli kahdenkymmenen minuutin rypistystä. Siellä oikeassa kuntotestissähän testi kestää sen kaksikymmentä minuuttia tai kun syke nousee laskennalliseen maksimiin. No, täällä kyllä testaajat joutuisivat pakkolomalle, ei täällä voi mäkeä kesken jättää, nousee syke miten korkealle vaan. Ja jos ei kakskyt minuuttia riitä, niin sitten on otettava aikalisä,
Päivän etappi piti oppaiden mukaan olla 28 km, mutta jos kilometritolppiin on uskominen niin yli 29 oli tämän päivän rutistus. Perillä oli hiukan etsimistä, että albergue löytyi. Samalla kysymisellä selvitin myös ruokapaikan. En edes käynyt pesulla kun jo kiiruhdin ainoaan paikalliseen ravintolaan menu’lle.
Onneksi vielä senkin jälkeen oli supermarketti auki, etta sain evästä huomisellekin etapille.
Lopuksi pitää kertoa se yksi aivan fantastinen kohtelisisuusjuttu, mikä täällä Espsnjassa on. Kun olet ravintolassa tai vaikka baarissa syömässä ja sisään tulee kuka tahansa espanjalainen, niin takuu varmasti hän toivottaa Buen Proveche. Oli sitten minkälainen resupekka tahansa, ihan varmasti tulee se Buen Provecho. Ja vielä jos naapuri lähtee viereisestä pöydästä ennen sinua niin vielä toivotetaan se Buen Provecho, eli kai se on suomeksi vaan se Hyvää Ruokahalua
Täällä Galician albergueissa on yksi todella hyvä juttu. Nimittäin wifi, se on kaikkialla Galiciassa olevissa albergueissa yhteinen. Eli kun on kerran kirjautunut järjestelmään niin aina kun tulet galicialaiseen albergueen niin wifi toimii ilman mitään kirjautumisia, on toiminut aina, tullaan sitten mitä reittiä tahansa,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti