perjantai 5. lokakuuta 2018

17. Päivä. Pola de Siero - Oviedo 17 km

Parin  kilometrin aamureippailun, ylämäkeen tietysti, jälkeen pysähdyn. Tai paremminkin silmien edessä aukeava näkymä pysäyttää. Seison moottoritien yli kulkevalla sillalla. Autoja menee tuhansittain molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan menevistä suuri osa kääntyy seuraavasta liittymästä vielä  laaksossa valomeressä kylpevään, heräävään kaupunkiin. Se kaupunki on Oviedo.

Kontrasti on suuri. Katselen heräävää kaupunkia kuin siinä TV’ pätkässä, pieni suuri maailma, missä pienet ihmiset kulkevat nopeutetussa kuvassa kuin jotkut Lego-ukot. Kaikilla on kiire, kiire, kiire. Kontrasti eiliseen pikkukaupunhin elämään on valtava. Tänään ei vastaantulija kadulla heläytä iloisesti sitä buenos dias toivotusta, ei edes sitä lyhyttä hola’a. Eilen sellaiset sai, kiireettömän pikkukaupungin vastaantulijalta.

Vähän kärkevästi ilmaistu kyllä. Kyllähän täällä kaupungeissakin kulkija otetaan hyvin vastaan. Heti, jos seisot kadulla H-moilasena niin on joku neuvomassa parhaansa mukaan. Etäisyyksiä näiltä ei kyllä paljon kannata kysellä. Espanjalaisen vastaus on aina DOS. Dos cientos metros(200 metriä), jos matka on alle kilometrin ja dos kilometros (2kilometriä), voi olla kaikkea yhden ja yhdeksän välillä.

Oviedo on kooltaan jo iso kaupunki. Se on Asturias maakunnan pääkaupunki, asukkaita nykyisin noin vähän päälle 200.000. Kaupunki perustettiin 700 luvulla nimenomaan kristinuskon pääpaikaksi muslimivallan  vyöryessä Espanjaan. Monet eteläisen Espanjan kaupunkien kirkolliset päämajat siirrettiin juuri Oviedoon.

Ennen Espanjan valtiota oli Kastilian kuningaskunta ja Asturian Herttua oli valtakunnan päämies. Perinteitä vaaliva valtakunta on säilyttänyt tämän tittelin Espanjan korkeimpana arvonimenä. Nykyisin titteliä kantaa Prinsessa Leonor, nykyisen Kuningasparin tytär. Lisäksi nykyisin suurin Espanjassa tieteen ja kulttuurin alalla jaettava palkinto on nimeltään Princess de Asturias. Se jaetaan vuosittain juhlavassa tilaisuudessa täällä Oviedossa. Aivan näinä päivinä kuninkaalliset ja valtakunnan kerma kokoontuvat tänne palkintoja jakamaan.

Oviedo on siis tärkeä kaupunki Espanjassa. Ja minä nyt tärkeänä osana tämän kaupungin historiassa. Yksi pieni peregrino kaikkien niiden ehkä miljoonien joukossa jotka tämän kaupungin kautta ovat pyhiinvalluksensa Santiagoon suorittaneet. Jo nimi Primitivo kertoo, että tätä reittiä pidetään alkuperäisenä pyhiinvaellusreittinä. Aika loogistahan on, että aivan alkuvuosina 700 ja 800 luvuilla vaellettiin Oviedon kautta, kun tämä oli kirkollinen keskus.

Yksittäisenä vaeltajana itselleni kaikki tuo on vähemmän tärkeää. Oikeastaan tärkein asia minulle tällä hetkellä Oviedossa on se, että Lappalaisen Sylvi ( Silvia Laplana) televisiossa sanoo, että laita huomenna sadeviitta päällimmäiseksi reppuun, saatat tarvita sitä. Sieltä pohjoisen suunnalta valuu alas kylmempää ilmaa tuoden mukanaan sateita. Saattavat ne kuitenkin pysähtyä tähän vuoristoon. Se on siinä ja siinä.

Seuraava kulkijalle tärkeä asia on se, että on paikka mihin päänsä kallistaa seuraavaksi yöksi. Sen pitäisi kuitenkin olla pienempi murhe nyt kun tiedän että lähellä oleva albergue San Salvador nimisen luostarin tiloissa on auennut kulkijoille tähän päivään saakka klo 16.00  joka ikinen päivä noin tuhannen vuoden ajan. Niin kai se nyt tänäänkin aukeaa klo 16.00. Kirjoitan tätä odotellessani läheisen puiston penkillä.

Tekstiä tuli nyt enemmän, kun kuvia on vähemmän. Päivän kävely oli sellaista esikaupunkialuetta teollisuuksineen ja autokauppoineen ettei siellä juuri kuvattavaa ollut.

Ympäristötaiteeksi laskettavaa veistostaidetta kaupungista löytyy vähän joka kulmalta. Siitä muutama esimerkki tähän loppuun. Kuvat otin yhden korttelin ympäri kävellessäni alberguen avautumista odotellessa.  Ja kyllä se tänäänkin klo 16.00 avautui.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti