La Mesasta alkoi sitten se varsinainen päivän rutistus. Pari kilometriä suht jyrkkää ylämäkeä. Hiki tuli, vaatteita piti vähentää. Samalla aurinkokin alkoi lämmittää. Hetken sai hengähtää tasaisella ylängöllä, kunnes reitti lähti tulemaan alas, kohti Grandas de Salimen tekojärveä.
Ja olihan upea laskeutuminen, reitti tuli alas sellaista serpentiiniä, että harvoin näkee ja kokee. Rinne kohti tekojärveä on jyrkkä. Pahimmillaan polulta voisi pudota suoraan järveen parikin sataa metriä. Paikka paikoin kalliorakenne on erikoisia kuvioita muodostavaa liuskekiveä.
Sitä laskeutumista kesti lähes kaksi tuntia. Viimein helpotti. Keidas oli tänään tekojärven rannalla oleva kahvila. Sai lepuuttaa jalkoja. Itse kullekin sellainen tuntikaupalla alamäen ravaaminen tuntuu etureisissä. Silmäkin lepäsi, näkymät terassilta tekojärvelle ovat huumaavat. Mieli lepäsi, sää näet jatkui ennustuksista poiketen loistavana.
Loppumatka tekojärveltä majapaikkaan, Grandas de Salimen kunnalliselle alberguelle on periaatteessa koko ajan ylämäkeä sekin, mutta tunne siitä, että päivän etappi on lyhyenlainen saa unohtamaan viimeisen ylämäen poikasen.
Majapaikka on ihan perus albergue, peruspalveluineen. Maksu yöstä on 7€/ henkilö.
Lopuksi palaan vielä eilisiltaan. Sain tilaisuuden saada annoksen uskon asioita tuon minulle niin merkittävän päivän huipennukseksi. Tulin kutsutuksi illastamaan norjalaisen peregrinopariskunnan seuraan. Pariskunnan mies on pappi Kristiansandin kaupungista, joka kaupunki on joskus ammoin ollut itselleni hyvin tuttu. Keskustelumme eteni erityisen miellyttävästi. Tuntui, että kiitollisuus tuon Hospitales päivän kokemisesta kohosi kolminkertaisesti kohti kaiken tuon kauneuden Luojaa.
Yhdeksän aikoihin tulimme ulos illalliselta. Pimeällä kadulla, baarin edessä, tallusteli jonossa mustavalkoisia lehmiä. Kolmisekymmentä niitä oli ja perässä tuli traktori. Etummainen osasi itse kääntyä oikeassa kulmassa kohti kotia. Baarin isäntä sanoi, että monet karjatilalliset ottavat lehmät yöksi sisään, koska alueella liikkuu susia. Itse asiassa olimme päivällä siellä ylhäällä nähneet raadellun hevosen jäänteet, susien tekosia, sanoi isäntämme varmana.
Viimein tuo kuvien kanssa temppuilu onnistui. Sain myös muutaman kuvan lisättyä kahden edellisen päivän kertomuksiin. Vaikea niitä oli valita, kun kuvia olen ottanut kymmenittäin päivässä.
Ja Camino eikun jatkuu.... uudet jutut taas huomenna
Kiitos kuvista. Ah niin tuttuja maisemia. Luen samalla omaa kuukauden takaista blogiani, jotta saan mainitsemasi paikat muistikuviini.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Seurasin silloin mielenkiinnolla teifän vaellustanne. On tämä niin kaunista seutus, että vieläkin voisin palata tänne, jos tilaisuus tulee.
VastaaPoista