Tie kohosi hiljalleen ylemmäs, rinteessä kellui sumunauha. Heti sen yläpuolella ilma lämpeni huomattavasti. Pidin kuitenkin t- paidan päälle vetämäni merinopaidan toistaiseksi. Arvatenkin tien taas lakeutuessa tuli viileämpi.
Pian auringonnousun valo alkoi voittaa kuun valaisun. Kohta päivän valjettua tulin pihaan, jossa minut haukuttiin oikein joukolla. Laskin, että haukkujia oli kymmenen. Vähän pelokkaammalta voisi hetken kestää tuon lauman ohittaminen, usein on kyllä niin että ne koirat vaistoavat pelokkuuden ja ärtyvät sellaiselle tavallaan kuin kiusatakseen.
O’Meson’issa oli Casa Suso kahvila auki. Sain kahvit ja leiman passiin. Taas viivyttelin jatkamista. Oli enää puolet päivän etapista jäljellä. Merino pois, aurinko alkoi lämmittää. Muutaman askelen ehdin ottaa kun tuli jo niin lämmin, että takki ja lahkeetkin joutivat reppuun.
Loppumatka sujui kevyesti polun varren asukkaiden kanssa kauniista päivästä nauttien.
Juuri ennen Sobradoa oli sellainenkin ihmetys kuin tavallinen järvi lumpeineen. Tavalliset sorsat siellä sukeltelivat päivän muonaa etsiskellen.
Sobradon suuren, vanhan luostarin kirkonkellot kumauttivat kaksitoista lyöntiään juuri kun kävin ottamaan kuvaa.
Luostarin albergueen olisin ehdottomasti halunnut mennä, mutta se makuupussi, tai siis sen puuttuminen laittoi valitsemaan yksityisen. Albergue Lecer on parin sadan metrin päässä luostarilta. Sinne pääsin heti sisään, peseydyin, edes pyykkiä ei tullut, pukeuduin ja etsiydyin yhteen keskustan monista ravintoloista leppoisalle menu’lle.
Sobradon Cistercian luostari on kai vanhin edelleen toiminnassa oleva luostari Espanjassa. Se on perustettu jo vuonna 932. Täällä toimi jo 900- luvulla pyhiinvaeltajia varten Santiagon silloisen arkkipiispan perustama sairaala.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tämä Norten reitti yhdessä Primitivon kanssa obat ne vanhimmat pyhiinvaellusreitit kohti Santiagoa, tiettävästi nykyisin ns.pääreittinä pidetty ranskalainen on syntynyt paljonkin myöhemmin.
Aamulla en voimut vältää omituista ajatusleikkiä siitä, kuinkahan paljon täällä reittien varrella on sellaisten ihmisten jälkeläisiä, jotka joskus kerran täällä vaellettuaan ovat muuttaneet tänne asumaan. Satojen vuosien varrella varmaan lukuisia. Nykyisinkin vuosittain tänne tulee asumaan kaikkialta maailmasta kymmeniä ihmisiä. Tällainen ajatus tuli vain mieleen eilisestä majatalon emännästä, joka ei lainkaan ollut syntyperäisen espanjalaisen näköinen. Paremminkin joku maatalon emäntä Sonkajärveltä.
Toisaalta sitten, suuri on se määrä ihmisiä, jotka aikojen kuluessa ovat näiltä seuduilta lähteneet suureen maailmaan, etenkin etelä-Amerikkaan. Esimerkiksi sisällissodan melskeissä noin kuusi sataa tuhatta muutti pois maasta.
Tunnetuimpia on Kuuban Castron veljekset, joiden isä oli 1900 luvun alussa espanjalaisten joukkojen komentaja Kuubassa. Hän oli lähtöisin täältä Lugon seudulta. Toinen tunnettu oli Simon Bolivar, joka oli kotoisin Primitivon alkupäässä sijaitsevasta Bolibar nimisestä kylästä. Kylässä on nykyisin Bolivaria käsittelevä museo.
Sen leppoisan aterioinnin päälle suunnistin luostarin puutarhaan ihan vaan oleilemaan. Aurinkoinen iltapäivä houkutteli. Sääennusteen mukaan nämä olivatkin viimeiset tunnit tällä caminolla, jotka piti vetää D- vitamiinia kroppa täyteen. Huominen on jo pilvinen ja lauantaiksi säätäti lupailee huomattavan kylmää rintamaa pohjoisesta, ja sadetta,
Luostari on ollut pahoin tuhoutuneena satoja vuosia, aina 1500- luvulta asti. Sen jälleenrakennus on aloitettu vasta vuonna 1956. Munkit muuttivat takaisin 1965. Itse pääkatedraali, aivan suunnaton rakennus on säilynyt periaatteessa ehjänä, mutta sisäremontti on edelleen kesken. Eli kirkkosalissa ei ole kuin ristiinnaulittu alttaripäädyssä. Ulkoremonttia juuri aloitellaan.
Klo 19.00 oli iltamessun aika . Cistercias veljestön perusperiaatteita on äärimmäinen vaatimattomuus. Kappeli jossa messu pidettiin on niin yksinkertainen kuin vain olla voi. Yhdellä seinällä ristiinnaulittu, ikonit molemmin puolin. Kivinen alttaripöytä keskellä, päällä vihreä verka. Yhdellä seinustalla urut, ei muuta. Istuimet ovat ympyrän muodossa.
Palveluksen toimitti viisitoista munkkia, pääosin laulamalla. Kieli oli espanjaa, ei siis latinaa kuten monesti. Kaikki munkit olivat valkoisissa kaavuissa, joissa on huppu. Yksi soitti urkuja säestäen kaunista laulua. Meitä ”kirkkokansaa” oli saman verran kuin munkkeja.
Tällainen täydellinen hiljentyminen osui paremmin kuin hyvin tähän tämän pitkän Caminon lähes viimeisiin päiviin. Uskoakseni tämä palveli paremmin sellaisena rauhoittumishetkenä, jollaisen kaiken kokemuksen sulattaminen ja muistoihin liittäminen vaatii. Varmasti parempi paikka rauhoittua ja sulatella tämä Camino täällä kuin Santiagon sinänsä upeassa, mutta hälisevässä, ylitäydessä. Katedraalissa. Tämä hetki tulee jäämään kohokohdaksi tällä Caminolla......................................
Arxuassa on molemmilla kerroilla ollut peregriinoille tarloitettu iltamessu, jossa vaeltajat on huomioitu. Pappi kulki käytävällä ja kyseli, mistä maista olimme. Lauluistakin oli joku melodialtaan tuttu. Siellä ehkä vietät seuraavan yön.
VastaaPoistaOlen Arzuassa seuraavaksi. Täytyypä mennä katsomaan olisiko huomenna sellainen messu. Kiitos vinkistä.
Poista