13. Päivä. Pendueles - Nueva 32 km

Aamun avaus. Sää näytti pilviselle. Muutaman kilometrin tallusteltuani edestä päin alkoi kuulua voimistuvaa kellojen kalkatusta. Asetuin asemiin tien varteen kameran kanssa ( siis kännyn). Eihän sitä arvaa tuleeko sieltä lampaita, lehmiä vai kenties hevosia. Usein täällä näkee hevosillakin kellot kaulassa.

No mutta, vuohilaumahan se sieltä. Ja paimenpoika perässä. Olisipas sopinut siihen eiliseenkin aamun lauluun, muistaakseni sen nimi on juuri Paimenpoika. Se on muuten pastor espanjaksi, se paimen. Kyllähän usein meillä Suomessakin pastoria kutsutaan sielunpaimeneksi.

Siitä kun vähän astelin lisää, alkoi kuulua jyrinää. Ei ollut ukkonen. Se oli Bufon, joka jyrisi. Se on sellainen onkalo, jonka merivesi on aikojen kuluessa kovertanut rannan kallioon. Sielta se nousee onkaloa pitkin ylös saaden aikaan melkoisen jyrinän. Tälläkään kertaa en nähnyt itse meriveden nousevan ylös. Se riippuu siitä kuinka korkealla vedenpinta on, esim vuorovedestä.

Meren läheisyydessä reitti jatkui. Kauniita rantoja riitti. Ja nyt näkyivät vasemmalla Picos de Europa vuoretkin. Nautin suunnattomadti näkymistä, sekä mahdottoman kivoista teistä kävellä. Llanes’iin oli matkaa 14 km. Siellä pidin pidemmän tauon. Taas tortillabocadillon ja ison hyvän cafeconleccen kera.

Samalla katselin, että minne asti tästä tänään vielä ehtisi. Nueva’an näytti olevan 18km. Kyllä se menee, ajattelin ja soitin Luna del Valle’en. Siis tämä on hotelli, mutta hostellimaiset hinnat ja aivan upeat huoneet. Olimme täällä viime kerrallakin, Ja tiedoksi kaikille, että hinta on aivan muuta kuin Bookingin kautta, kun kysyy Peregrino- hintaa. Kannattaa siis aina soittaa.

Hyvillä mielin jatkoin matkaa. Aivan mahtavia polkuja aina vain. Ja noita rantoja riitti. Siinä Barron kohdalla reitti kävi sellaisella rannallla, että uskon paljon pitämäni TV- sarjan La Senora’ n rantakohtaukset kuvatun siellä. Niin tutulta ne rannat  näyttivät.

Olin huonetta varatessani luvannut olla perillä klo 16.00 mennessä. Varttia vaille olin oven takana. Jälleen täti tunnisti, että olin täällä viime vuonnakin. Pikasuihkun jälkeen oli pakko kiiruhtaa  äkkiä etsimään syötävää. Niin oli energiat menneet loppuun, että aloin jo palella. Se tosin ei minulle mitään uutta ole.

Kerronpa tähän vielä senkin, että eilen illallisella minua vastapäätä istui saksalainen nainen joka kertoi olleensa sekä Comillasin, että Cerdion albergueilla. Ja hän oli aivan täynnä paukamia, kasvoja myöten. Samoin toinen amerikkalainen mies. Että kyllä ne ötökät siellä edelleen majailevat.

Kutiamatonta yötä vaan kaikille lukijoilleni......

Huomenna taas uudet jutut.
.