Eucalyptus tuoksuu

8.10. 2016     459 Kilometriä 25 päivässä.

Ourense jäi taakse. Edessä oli hurja kiipeäminen läheiselle vuorelle. 300 metrin nousu viiden kilometrin matkalla. Vuorelta olikin sitten huikaiseva näkymä yli nukkuvan kaupungin. Oli aikainen lauantaiaamu.

Ylhäällä vuorella tuli elävä mielikuva saman tapaisesta paikasta joskus menneisyydessä. Maisema alhaalla oli vain toisenlainen kuin Kristus-patsaalla Rio de Janeirossa.

Polut eteenpäin kulkivat yhä vain rehevöityvässä maisemassa. Suuret tammimetsät antoivat tunteen suuresta luonnon temppelistä, missä lintujen kuoro piti konserttiaan. Kuvittelimme, että olisikohan se Luostarin puutarhassa kappaleen musiikki äänitetty täällä. Hyvin olisi voinut olla.

Yhtä vanhoja olivat tuon temppelin puitteet kuin roomalaisajan kiviversioissakin. Auringon säteet lankesivat oksien välisistä "kattoikkunoista". Oli rauhaisaa ottaa omia askeliaan. Omissa mietteissään.

Siellä täällä tammimetsien sekaan oli istutettu uusia Eucalyptus viljelmiä. Sumuisessa sunnuntaiaamussa tuollainen nuori Eucalyptus tuoksui  huumaavasti.

Jossain eucalyptus metsän keskellä alkoi kuulua kirkonkellojen soittoa. Soitto voimistui kulkiessamme ääntä kohti. Soitossa oli täälläkin jokin melodia, jota emme kyllä tunnistaneet.

Pyhäaamun rauha saatteli meidät Oseira'n luostarille. Luostarille, joka on ollut tuossa kauniissa laaksossa jo 1100- luvulta saakka. Rakennuksena luostari oli valtavan kokoinen.

Viivyimme luostarilla pari tuntia keräten voimia uuteen rankkaan nousuun taas vuorelle. Tuo nousu oli rankin koko reitillä toistaiseksi.

Ylhäällä rinteellä väsynyt vaeltaja palkittiin sykähdyttävällä näkymällä yli laaksossa lepäävän luostarin.

Ylämäkeä seurasi tietenkin yhtä jyrkkä ja vaikea alamäki. Siinä sai sijoitella askeliaan huolella, ettei lähtenyt kolmella voltilla kerien alaspäin.

Näillä seuduilla näimme vähemmän viinitiloja kuin olisimme odottaneet. Olisi luullut, että rehevillä rinteillä olisi ollut hyvät olosuhteet viinille. Sen sijaan viljelyksiä olikin aika vähän. Siellä täällä kasvatettiin hedelmäpuita, luumua, päärynää, omenaa ja viikunaa.

Viikunat eivät olleet vielä kypsiä. Sen sijaan aitojen vierustoilla laajalti villinä kasvavat karhunvatukat alkoivat olla.

Niitä me napsimme välipaloiksi. Ai, että olivat maukkaita, kun valitsi tummia, pehmenneitä yksilöitä. Kyllä ne hyvin viinirypäleet korvasivat energian antajina.

Pidemmän aikaa Galician maakunnan alueella kulkiessamme olimme ihmetelleet yhä lisääntyvässä määrin näkyviä puita joissa kasvoi   -  "tennispalloja" . Tähän ikään ehtineet, emmekä ole tienneet että tennispallot kasvavat puissa.

Galiciassa se sitten selvisi. Ei ne mitään tennispalloja ole.

Nehän on kastanjoita.

Saman tien selvisi sekin, että kastanjat ovat ihan syötäviä. Toreilla ja kaupoissa noita ruskeita "sisuskaluja" myytiin noin parin euron kilohintaan. Paikallinen kastanjan kerääjä opasti, että syötävän saa helposti, kun laittaa vain minuutiksi mikroon ja se on siinä.

Kokeilimme ohjeen mukaan, mutta eivät ne meidän makuhermoja oikein kutkuttaneet. Eivät maistuneet oikein miltään.

Makuasia taas. Ei kiistellä.

Galiciasta puheen ollen. Aina vaan useammin kohtasimme kylissä ja maaseudulla tyypillisiä tuon seudun rakennelmia - Horreoita

Ilman Horreoita ei Galiciaa voi kuvitellakaan, niin yleinen näky se siellä on. Eikä se ole mikään pelkkä pihan koriste - tänä päivänäkään.

Siellä kuivatetaan maissia ja muitakin hedelmiä poissa lintujen ja rottien ulottuvilta.

Monenlaisiin uusiin asioihin olivat "Liisa ihmemaassa" ja "Pikkumatti maailmalla" saaneet tutustua, mutta seuraavana olikin uusi ihme vastassa kun saavuttiin Bandeira nimiseen kaupunkiin. Sinne olivat kaupungin isät upouuden konttikylän rakentaneet albergueksi. Neljä konttia oli kytketty toisiinsa  ja keskellä oli katettu patio.

Yhdessä kontissa oli asumistilat, toisessa moderni keittiö, kolmannessa vessa- ja suihkutilat sekä neljännessä toimisto ja varasto.Todella toimiva ratkaisu. Kaikissa tiloissa oli kunnolliset ilmalämpöpumput - asumistilassa jopa omat jokaisen kerrossängyn välisessä päädyssä. Ei takuulla tarvinnut yöllä palella.

Ulkona katettu patio oli sen sijaan asiaa, koska - Alkoi sataa. Ja aika rankasti.

Illalla oli hyvä nukahtaa sateen ropinaan.