Yllättävä kiertotie

16.10 2015  Kaunein reitinosa katkesi kesken

Calzada Romana on tie tai polku, joka on säilynyt roomalaisajalta kaikkine aitoineen ja rakennuksineen. Tuollainen maalaiskylä, tosin ilman ihmisiä ja eläimiä oli uuden päivän kohokohta. Kylän tunnelma oli kuin siellä olisi juuri äskettäin ollut elämää.

Luonto ympärillä oli lumoavan kaunista. Korkkipuu ja tammimetsä henki entistä elämää. Jäljellä olivat vielä jopa ikivanhan näköiset eläinten juottoastiat tarhoissaan.

Ylös kylään noustessa, jyrkässä rinteessä kohtasimme vanhan rakennuskompleksin, joka on aikoinaan ollut maailman pienin luostari. Kuulemma yksi erakkomunkki siellä asuu vieläkin.

Maaston kauneus oli häkellyttävää. Häkellyttävää oli myös se, että Arjan jalkapöytä tuli kaiken aikaa vaikeammaksi kävellä. Tapansa mukaan ei tippaakaan valittanut, mutta helpottavia taukoja oli pidettävä tiehenevään tahtiin. Tauoilla kengät pois jaloista ja kävelyn ajaksi erilaisia vahvikkeita yritettiin asetella. Sitkeästi mentiin kuitenkin vähä vähältä eteen päin. Kitinää ei kuulunut.

Muutamin paikoin saimme ihastella käsittämättömän hyvinvoivan näköisiä nautoja aurinkoisilla, avarilla laitumilla. Oli lehmiä ja oli selvästi taisteluhäriksi kasvatettavia härkiä.

Noin kuusi kilometriä ennen suunniteltua majapaikkaa, Galisteo'n kaupunkia, tuli eteemme stoppi.

Suuret, uuden näköiset keltaiset nuolet ohjasivat kääntymään vasemmalle. Toiset, vanhemman näköiset, olisivat vieneet suoraan eteen päin, niin kuin myös opaskirjan mukaan olisi pitänyt mennä.

Me uskoimme uusia nuolia ja tekstiä suljetussa portissa ja otimme vasemmalle johtavan tien.

Hämmästelimme muutosta, koska uskomattoman kauniissa maastossa kulkeva Calzada Romana jatkui kyllä sinnekin suuntaan.

Pian tulimme tammimetsästä aukeammalle ja näimme, kuinka oikea reitti olisi kulkenut kuvassa näkyvien kahden roomalaisaikaisen sillan kautta takana häämöttävään Galisteo'on. Ja meidän suunta oli yhä kauemmas vasemmalle.

Tulimme Riolobos kylään, joka oli jo ulkona kartalta. Siellä poikkesimme baariin, jossa saimme tietää, että perille Galisteoon olisi vielä 7 kilometriä  - isoa asfalttitietä pitkin. Kuitenkin olimme jo kävelleet sen 28km , joka piti olla päivän etapin matka.

Niinpä niin. Ei muu auttanut kuin tossua toisen eteen.

Kilometrin verran ehdittiin kävellä kuumassa pätsissä, kunnes yhdessä risteyksessä tuli vastaan maasturi, jonka kyljessä oli Galisteon alberquen merkit. Auto pysähtyi. Kuljettaja pyysi kyytiin. Hän oli alberquen omistaja/hospitalero.

Häneltä saimme kuulla, kuinka reitille oli tullut yllättävä kiertotie aivan äskettäin. Oli tullut riitaa maanomistajan kanssa siitä, että vaeltajat jättävät laitumien portit auki kulkiessaan ja eläimet pääsevät karkaamaan omille teilleen. Niin usein oli tuollaista tapahtunut, että maanomistajalla  oli lopullisesti mennyt "herneet nenään".

Minkäs tuolle sitten mahtoi. Reittiä oli muutettava. Roomalaisajan sillat saattoivat jäädä lopullisesti pois reitiltä, mikäli asiaan ei tulevaisuudessa yhteisymmärrystä löydy.

Alberguen omistaja suhtautui ymmärtäväisesti vaeltajien ahdinkoon ja oli ottanut tavakseen iltapäivisin ajella tiellä auttamassa/ottamassa kyytiin tiellä tuskailevia vaeltajaparkoja.

Galisteo'n vanhakaupunki on näyttävien muurien ympäröimä. Kokonaan. Toki muureja löytyy useistakin espanjalaisista kaupungeista, mutta se ,että ne olisivat kokonaisuudessaan säilyneet näihin päiviin saakka, ei niin tavallista ole.