17.10 2016 Asuttiinkin horreossa
Galicia'an maaseudulla metsästys on erittäin yleinen harrastus. Suuria metsästysporukoita näkee caminoreitin varrella usein. Pääasiallinen metsästyksen kohde ovat kauriit, mutta jäniksiäkin jahdataan. Onpa siellä täällä joitakin linnustajiakin nähty.
Eniten metsästäjälaumoja näkee viikonloppuisin - varsinkin sunnuntaina. Silloin maalaisteitä pitkin näkee ajelevan maastureita, perässään hauskan näköisiä peräkärryjä - koirankoppeja.
Se ei meille selvinnyt mitä sitten ajattelivat kummallisen näköisiä pakkauksia selässään kantavista kulkijoista nämä kantturat, jotka navettansa luukusta uteliaina pällistelivät.
Ehkä ne olivat moisiin koppakuoriaisiin tottuneet, samoin kuin tämä kunnon vahtikoira.
Oliveiroa'n kylä oli varsinainen horreoiden valtakunta. Siellä horreoita oli vieri vieressä. Näytti siltä, että jokaisella talolla oli horreoita useampi kappale. Majapaikaksemmekin saimme horreon.
No, se oli sentään tuo punainen talo taustalla - albergue Horreo. Ja hyvä majapaikka olikin. Majoituksen lisäksi paikassa oli hyvä ravintola ja poikkeuksellisen kiva ja ystävällinen henkilökunta. Niin tässä kuin monessa muussakin majapaikassa olemme tulleet näkemään, kuinka tärkeä elinkeino tämä pyhiinvaellus on caminoreitin varrella asuville paikallisille.
Majoitus/ravitsemusyrityksissä työmahdollisuuden saa hyvin usein kolmekin sukupolvea. Lainkaan harvinaista ei ole se, että majoitusasiat hoitaa sirkeä, kielitaitoinen nuoren polven tyttölapsi. Ravintolan baarimikkona häärii tytön isä tai äiti tai molemmat ja keittiöstä huolehtii talon vanha emäntä.
Vanha isäntä saattaa ajella tavaratäydennyksiä ja siinä ohessa taksikyytejä. Niin oli ainakin tässä perheyrityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti