Tähtien tietä tuntemattomaan
Reppu täynnä elämää
mennyttä ja tulevaa
Ajatukset kultaiset
Muistot rakkaiden
läheisten
Siivittävät mukanaan
pitkää matkaa kulkijan
- Arja -
21.9.2015 Madridin ja Cadizin kautta Sevillaan
Kesä oli tiiviisti harjoiteltu uutta vaellusta varten. Vaikka Arja oli ensimmäisen Caminomme jälkeen sitä mieltä, että tämä riitti, niin tässä me nyt olimme. Uuden Caminon edessä.
Tiesimme mielestämme melko hyvin, mitä tulossa oli.
No, oliko se sitä mitä odotimme? Ehkä se selviää kertomuksistamme.
Lennon olimme varanneet tällä kertaa Madrid'iin, joka oli meille ennestään tuntematon kaupunki.
Tutustuimme kaupunkiin pari päivää. Sen jälkeen matkustimme junalla eteläiseen Cadiz'in rantakaupunkiin. Halusimme viettää muutaman päivän ihan rantalomaa, sillä olin itse juossut kokonaisen maratonin Tallinnassa vain päivää ennen lentoa Madrid'iin. Emme katsoneet asialliseksi aloittaa kävelyämme liian nopeasti niinkin raskaan urakan jälkeen.
Olimme tietenkin tutkineet Via de la Plata reittiä kotona. Perehtyminen aiheutti jonkin verran muutoksia mukaan ottamiimme varusteisiin. Vuodenaikakin oli täysin toisenlainen kuin ensimmäisen Caminomme aikaan.
Hiukan jouduimme tekemään kompromisseja asusteiden kanssa, jotta selvisimme "sivistyneesti" myös rantalomastamme.
Ensiksikin kengät: Koska reitti Sevillasta pitkälle pohjoiseen olisi huomattavasti alavampaa kuin Pohjois-Espanjassa lähdimme yritykseen tavallisilla juoksulenkkareilla. Arjalla Nike ja minulla Asics merkkiset. Uskoimme syksyn eteläisessä Espanjassa olevan vähemmän sateinen. Siis, ei tarvetta Gore-Tex'ille.
Kävelysauvat jätimme pois samasta syystä, eli ei suurempia vuoristoetappeja.
Merinovillat jätimme pois. Uskoimme, että yötkin ovat lämpimiä tuohon vuodenaikaan.
Alusasuja vähemmän. Ei esim. pitkiä kalsareita. Vähemmän paitoja ja sukkia. Merinovillaiset sukat kuitenkin iltoja varten otimme.
Housuina oli molemmilla yhdet pitkät, tummat vaellushousut ja nyt erikseen shortsit.
Käsineet jätimme pois, mutta lätsät olivat pakolliset.
Sadeasut sentään otimme mukaan, ja samat makuupussit kuin edellisellä kerralla.
Reppuepisodi oli mielenkiintoinen keksintömme. Otimme molemmat selkäämme vanhat Lidl-malliset 30litran reput sillä mielellä, että ostamme Sevillasta uudet Quetchua-,merkkiset rinkat. Sellaisia olimme "kuolanneet" edellisellä reissullamme espanjalaisten vaeltajien käyttämänä.
Uusi juttu reppuihin oli juomasäiliöt. Ostimme molemmille Clas Olssonilta sellaiset 2 litran säiliöt, ( 4.95/kpl ) jotka sijoitettaisiin repun sisälle ja juominen tapahtuu letkusta joka tulee ulos repusta. Vaikutti kätevälle, kun ei tarvitse pullojen kanssa pelata kesken kävelyn. Siitä vain imaisee letkusta.
Pienehköt reput rajoittivat mukavasti painoa ja lentokoneessa ne menivät käsimatkatavarana.
Molempien reput painoivat noin 5-6 kiloa, ilman vettä ja eväitä.
Opaskirjoja emme tilanneet mistään. Sevillassa on Caminon ystävien yhdistyksellä toimisto
(Amigos del Camino de Santiago de Sevilla). Kysyin sieltä E-mail'illa saako sieltä credencial'it ja opaskirjan?. Vastaus tuli seuraavana päivänä, että kyllä vaan, molemmat, tervetuloa.
Eli ostimme ne sieltä.
Cadiz'ista olisi Caminon voinut myös aloittaa. Ihan alkoi tunnelma kohota, kun aamukävelyillämme rantapaseolla havaitsimme keltaisia nuolia. Emme kuitenkaan innostuneet, sillä sieltä lähteminen olisi vaatinut toisenlaisen aikataulun.
Muutaman päivän kuluttua matkustimme sitten junalla takaisin päin, Sevilla'an.
Junamatkalla näimme, miten toivotonta olisi ollut tuollaiseen vuodenaikaan aloittaa vaellus Cadizista.
Junan viilettäessä halki tasaisen autiomaan, missä ei puun puuta ollut minkäänlaista varjoa tekemässä, mietimme kuinka pahasti olisimme kärventyneet, kun.....
Junan ulkolämpömittari näytti + 35 astetta.
Sevilla sai sydämemme. Oli sunnuntai-iltapäivä. Aivan kaupungin keskustassa oli alkamassa areenalla härkätaistelutapahtuma. Areenan ympäristö kuhisi ihmisiä, jotka vähitellen siirtyivät sisäpuolelle. Viereisiin ravintoloihin tuli tilaa.
Me emme olleet kiinnostuneita härkätaistelusta. Meillä oli nälkä.
Ei ollut Menu-aika, sehän alkaa Espanjassa yleensä vasta klo 20.00 tai myöhemmin. Tapas- kulttuuriin emme olleet oikein kunnolla koskaan perehtyneet, vaikka oli jo ainakin kymmenes kerta olla Espanjassa. Siinä sitten päätimme, että nyt se tapahtuu.
Astuimme sisään kulmalla olleeseen ravintolaan. Kerroimme tarjoilijalle toiveemme.
Opeta meille, miten Tapaksia oikeaoppisesti tulee nauttia. Tarjoilija piti pienen esitelmän ja sanoi:
Takuulla ei jää nälkä, kun otatte näin ja näin.
Todella ei jäänyt nälkä. Ja koko kahden ihmisen ateria juomineen maksoi 17,10 euroa.
Kiitimme meitä Tapas-saloihin opastanutta tarjoilijaa ekstra tipillä.
Maanantai päivän yritimme parhaamme mukaan tutustua kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. +33 asteen lämpötila teki hommasta hikisen, silti Sevilla lumosi meidät. Tuntui upealta aloittaa uusi pyhiinvaellus osallistumalla messuun Sevillan suuressa katedraalissa.
Katedraali on suurin koko kristityssä maailmassa. Se on muunnettu kristityksi temppeliksi entisestä moskeijasta joskus muslimiajan jälkeen. Moskeijasta muistuttaa edelleen Giralda niminen kellotorni ,joka on alkuperäisessä minareetti muodossaan.
Katedraaliin olisi normaalisti pitänyt maksaa pääsymaksu. Ymmärrämme sen "normaalisti", onhan siellä haudattuna ehkä Espanjan historian kuuluisin henkilö, Kristoffer Kolumbus. Mutta messuun osallistuneilta ei pääsymaksua peritty. Tulipahan tuokin opittua.
Guadalquivir - joen rannalla seisoo vuonna 1122 rakennettu Torre de Oro torni alkuperäisessä kunnossaan. Sen rakennuttivat silloiset kaupungin asukkaat vartiotorniksi kauppalaivoille, joita liikennöi vilkkaasti kaupungin satamassa. Sinne kun pääsi silloin ja pääsee vieläkin jokea pitkin mereltä. Nykyisin torni esittelee museona kattavasti Kolumbuksen löytöretket La Ninja, La Pinta ja La Santa Maria laivojen pienoismalleineen.
Tornista on myös hyvät näkymät yli koko kaupungin keskusta-alueen.
Illalla kävelimme joen tälle puolelle, josta kuva on otettu. Sieltä löytyy Calle Castilla jonka varrella on Caminon ystävien toimisto. Kadulla näytti olevan keltaisia nuolia, joka kertoi siitä, että reitti ulos kaupungista kulkee juuri Calle Castillan kautta.
Toimistolla vietimme viihtyisän hetken toimitsijoiden kanssa. Kirjauduimme pyhiinvaeltajiksi, saimme joitakin vinkkejä reitistä ja toimintatavoista sekä ostamamme opaskirjan ja credencial'it.
Samalla kävelyllä "vakoilimme" valmiiksi kadut, joita pitkin pääsemme aamulla suoraan hostelliltamme lähimmän sillan kautta reitille.
Sevilla Dream hostelli, jossa asuimme, on vaatimaton perushostelli pienen kujan varrella, vajaan kilometrin etäisyydellä katedraalista. Mutta silta, jota pitkin pääsee suoraan reitille on vain muutaman sadan metrin päässä, eli hostellilta on helppo lähteä.
Illan lepäilimme huoneellamme TV: tä katsellen. Espanjan pääkanavalta, TVE:ltä tuli tuntikaupalla politiikkaa. Ei jaksanut kiinnostaa. Andalucian omalta kanavalta taas tuli tuntikaupalla härkätaistelua. Ei sekään kiinnostanut. Pääsimmepä aikaisin nukkumaan.
Hostellilla oli myös huippu aamupala hintaisekseen, 1 euro/henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti