Keisari Augustukselta kävi käsky.

8.10 2015  Meridaan

Via de la Plata reitti on täysin toisenlainen kuin ranskalainen reitti, kuten olen monesti jo todennut.
Sen lisäksi, että luonto on ihan muuta kuin pohjoisessa on reitin "hengessä" suuri ero.
Täällä ei uskonnollisuus ole lainkaan niin voimakkaasti läsnä.
Yhden ainoan kerran olimme käyneet sisällä avoimessa kirkossa sytyttämässä kynttilät yhdeksän päivän vaelluksen kestäessä. Vasta yhdeksäntenä päivänä osuimme paikkakunnalle, jossa pääsimme osallistumaan messuun.
Se tapahtui Torremejia'n kaupungissa, missä asuimme alberqueksi kunnostetussa 1100-luvulta peräisin olevassa linnassa. Linnan vierellä oli kirkko ja siellä illalla messu.

Linnassa asuminen pohjusti sopivasti mielialamme seuraavaan päivään.
Silloin saavuimme Merida'an.
Saapuminen kaupunkiin oli vaikuttava, 800 metriä pitkää Puente Romana siltaa pitkin.

Ajatella, että "jo muinaiset roomalaiset" ovat tuon sillan rakentaneet ja vieläkin se siinä seisoo palvelemassa meitä nykyajan kulkijoita. Onhan joen yli myöhempää liikennettä varten rakennettu uusi, hieno kaarisilta sekä silta junia varten.

Majoituttuamme kaupungin pieneen, kunnallisen alberqueen pääsimme pian näkemään kaikki muut kaupungin historialliset aarteet.

Suurin nähtävyys on hyvin säilynyt Rooman ajan kylä.

Kylä on laaja ja siellä on uskomattoman paljon sen aikaisesta elämästä kertovia rakennuksia. On amfiteatteri ja turnajaisaukio. On katakombeja ja ihan tavallisia asuinrakennuksia keittiöineen ja vessoineen. Aivan itsestään selvää on, että kylä on Unescon maailmanperintökohde.

Luonnollisesti siellä on myös kaupungin perustamisesta käskyn antaneen keisari Augustuksen patsas.

Pienen matkan päässä kylästä on, aivan Roomalaisen sillan kupeessa, myös muslimiaikainen
linnoitus. Eikä nähtävyydet siihen loppuneet.  Kaupungissa näytti olevan niin paljon katsottavaa, että päätimme pitää seuraavan päivän vapaata kävelystä ja tutustua kaupunkiin oikein kunnolla.
Sitä varten piti seuraavaksi yöksi löytää toinen majapaikka, sillä alberquessahan saa olla vain yhden yön kerrallaan. Sitä paitsi, Meridan kunnallinen alberque oli niin pieni, että se tuli tuonakin iltana viimeistä sijaa myöten täyteen.
Kaupungissa näet yhtyy Malagasta/ Granadasta tuleva Camino Mozarabe-reitti tähän Via de la Plata reittiin ja se toi ainakin sinä iltana uusia vaeltajia majoittumaan kanssamme.
Illalla kaupungilta palatessamme hämmästyimme suuresti, kun edessämme seisoi tutun näköinen mies. Olimme tavanneet miehen lomaillessamme Cadiz'issa, sattumalta kadulla ja jutelleet hänen maailmanympärimatkastaan - jota hän oli lopettelemassa tultuaan juuri Etelä- Amerikasta.
Ja hän oli liikkeellä polkupyörällä. Oli ollut jo vuoden ja palaamassa kotiin Saksaan.
Kertoi jo vuosien ajan pyöräilleensä eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, ja menevänsä aina talviksi Itävallan alpeille töihin tienaamaan matkarahaa tuleviin pyöräretkiin.

Saksalainen ystävämme Hanna ei voinut aikataulusyistä jäädä tänne Extremaduran hallintoalueen pääkaupunkiin toiseksi yöksi, joten aamulla hyvästelimme hänet haikein mielin. Jon sitä vastoin jäi kanssamme samaan hostelliin.
Aamupäivällä teimme hänen kanssaan kävelyretken keskustan ulkopuolella olevaan Decathlon myymälään, josta ostin itselleni lopulta uuden 40 litraisen Quetchua- merkkisen rinkan.