Outoja ääniä

28.9 2016  Lepopäivä.

Asturianos nimisessä kylässä on kunnallinen Albergue urheiluhallin yhteydessä kylän laidalla, suuren metsäisen vuoren kupeella.

Sinne olimme majoittuneet ja ilta oli sujunut normaaleissa rutiineissa. Pyykit oli pesty ja viety ulos narulle kuivumaan. Oli pyöritty kylällä ja käyty aterioimassa.

Illalla yhdeksän aikoihin muistettiin yht'äkkiä, että pyykit olivat vielä narulla. Narut olivat hieman etäämmällä rakennuksesta. Oli pimeää. Otsalampuilla löysimme naruille.

Metsän suunnalta alkoi kuulua ulvontaa.

Mikä se oli, Arja kysyi.

Susi se on, sanoin.

Olen nuoruudessani ollut useita kertoja Pohjois-Karjalassa talvella metsässä leireillä, partiolaisena.

Siellä kuulin usein susien ulvontaa, joten.....

Tuttu oli tuo ulvonta.

Palasimme pyykkien kanssa sisälle. Siellä kerroimme muille, mitä olimme kuulleet.

Espanjalaiset sanoivat heti...

Susia ne on. Ne on  täällä ihan yleisiä. Tämä on susien maa.

Varoittelivat, että ei pidä täällä lähteä ennen valoisaa aamulla liikkeelle. Ja mieluummin ei yksin.

No, kaksihan meitä on. Silti pitkitimme aamulla lähtöä valoisaan aikaan.

Eihän susi ihmiselle vaarallinen ole. On se kuitenkin vähän outo ääni ensikertalaiselle.

Ulvonta jatkui aamun hetkinä - välillä melkoisen läheltäkin. Ei se nyt kuitenkaan Arjaakaan pahemmin pelottanut.

Matka Puebla de Sanabria'an oli lyhyt - vain 15 kilometriä. Saavuimme sinne puolen päivän maissa.

Tera - joen yli kulkee komea keskiaikainen silta. Sillan "tuolla puolen" on vanhakaupunki korkealla kukkulalla.

"Tällä puolen" on uudempi kaupungin osa.

Tunnelma vanhassa kaupungissa on kuin olisi jossain alppikylässä. Niin viehättäviä rakennukset ovat kukkakoristeineen.

Puebla de Sanabria on aikoinaan ollut Kastilian kuningaskunnan pääkaupunki - 1100 -1200 luvuilla. Linna on rakennettu noihin aikoihin. Nykyisin siellä on Museo ja sen yhteydessä myös turistitoimisto. Kaupunki onkin melkoinen turistien kansoittama nähtävyys. 

Linnassa esitellään laajalti Sanabrian alueen historiaa, alueellisia tapoja ja kulttuuria. Yksi merkittävä esittelyn osa on.... Susien maa.

Vanhan kaupungin kujilla on turistipyydyksiä, kauppoja ja kioskeja, niin kuin kunnon turistikohteessa ainakin. Kioskeissa, kadun varsilla ja kaupoissa on kaikkea susiin liittyvää mitä ikinä voi kuvitella. Aina täytettyihin susiin saakka.

Niin, siis Kastilian kuningaskunnan puolustamiseksi linnan rakentamisen aikoinaan aloittivat kastilialaiset sotapäällikkönsä El Cid'in johdolla.

Mutta suuruuden aikansa linna koki 1400 - luvulla Kreivi Alonso Pimentel'in toimesta. Linna on nykyisin kutakuinkin siinä muodossa, jollaiseksi hän sen rakensi.

1500 - luvun alussa linnaan tuli hallitsijaksi Kuningatar Juana, jota kutsuttiin "La Loca", (hullu) nimellä, yhdessä Kuningas Felipe'n kanssa. Hänellä taas oli kutsumanimi "El Hermoso", ( kaunis).

 Felipe oli ollut mukana reconquista taisteluissa muslimeita poishäätämässä maasta. Sillä reissullaan hän oli kohdannut kuvankauniin muslimiprinsessan. Kuningas oli tuonut prinsessan linnaansa ja piilotellut häntä siihen saakka, kunnes palvelusväki oli saanut rakennettua " sellin" prinsessaa varten.

Vastuu sellin rakentamisesta oli annettu Ezekiel nimiselle soturille. Soturipa ei tohtinut prinsessaa selliin "vangita". Niinpä hän salaa rakensi käytävän sellistä alas joen rannalle. Kuinka ollakaan. Eräänä kauniina päivänä prinsessa sitten katosi jäljettömiin. Tarina ei kerro, että katosiko Ezekielkin.

Mutta tarina kertoo sen, että vielä nykyisinkin, täyden kuun aikaan, linnassa voi kuulua kaunista nuoren naisen ulkomaan kielistä laulua.

Outoja ovat äänet niin linnassa kuin linnan ulkopuolellakin.

Me ihastuimme Sanabrian kaupunkiin siinä määrin, että päätimme pitää siellä kokonaisen päivän vapaata kävelystä.

Asuinpaikaksi valikoimme "susihotellin" Los Lobos.