Kaukaa saavun taas joelle kerran

23.9. 2016  Maisemat muuttuivat

Oikea Camino sanabres  alkoi. Saman tien maisemat muuttuivat täydellisesti.
Jos tähän asti oli kuljettu kuivia, tasaisia peltomaisemia, niin nyt maasto tuli kumpuilevaksi. Pian oli edessä jo kunnon nousujakin.

Parin tunnin kävelyn jälkeen ylitettiin Esla -joki, joka kulki syvässä kanjonissa. Kuvassa olevan sillan jälkeen retti lähti kallion reunaa vasemmalle suunnilleen varjon korkeudella. Rantaa pitkin kavuttiin parin kilometrin matka.

Oli siinä jonkinlainen tasanne, missä kulkea. Ennen pitkää matka jatkui kuitenkin kunnon polkua pitkin ja noustiin yhä ylemmäs.

Ylhäällä edessä oli laajoja arkeologisia kaivauksia. Alueella on tiettävästi ollut kivikautista asuinaluetta.

Vuoristoisemmalla seudulla kuljettiin enemmän puustoisilla rinteillä. Siellä tarjoutui mahdellisuuksia varjoon. Kelit olivat edelleen suht' lämpöisiä. Rinteet tarjosivat asukkailleen hyvät mahdollisuudet viinin viljelyyn.

Oli alueella toki vielä maissiviljelmiäkin, sillä vettä on saatavilla vesistöistä, joita vuoristojen välissä virtaa melkoisen runsaasti.

Aamulla saimme kulkea usvaisia jokirantoja. Päivällä upeita siltoja ja illalla taas majapaikat usein sijoittuivat joen rannalle.

Kaukaa taas palaan joelle kerran

sen viileys mua rauhoittaa.

Huuhdon huoleni jokeen taas kerran jne...

Hyräilimme kappaletta, samalla muistellen äskettäin poismennyttä laulajaa.

Suuri onnellisuus valtasi meidät tunnelmallisena aamuna. Täällä saamme vaeltaa luojan luomassa kauniissa maailmassa. Tunsimme todella elävämme.

Saan olla niin paljosta kiitollinen.... kunhan vain useimmin muistaisin sen....

Aina ei tahdo muistaa sitä, että ei ole lainkaan itsestään selvää että täällä vielä tallustellaan. Alkaa tuota ikää olla mittarissa sen verran - meillä molemmilla.. Puhumattakaan se, että saamme nauttia tästä ikimuistoisesta vaelluksesta  edelleen yhdessä.

Viikon päivät oli tätä vaellusta takana. Olimme jälleen "kotiutuneet" caminoelämään. Päivittäiseen rutiiniin sekä niihin muutamiin pikkuasioihin, jotka caminoelämässä kuuluvat kuvioihin.

Vaikkapa se, josta jo kerroin.... että se ensimmäinen baari kylässä on se paras ja usein ainoa. Toinen hyvä vinkki on, että kaupan kylässä/kaupungissa löytää helpoiten kun seuraa, mistä päin ihmiset tulevat kassin kanssa. Olimme myös oppineet "haistamaan" mihin aikaan kylissä kulkee leipäauto, sekä sen, että leipurit mielellään myyvät tuotteitaan myös vaeltajille.

Ai mahdotonta..... niitä uunituoreita empanadoja!!!