Kolmas kerta toden sanoo

15.9  2016  Taas matkalla

Lento oli myöhässä pari tuntia. Ei haitannut meitä. Mutta ne, joilla oli jatkoyhteys samalle päivälle olivat vaikeuksissa. Meidän lentomme oli Madridiin ja yövyimme siellä. Seuraavana aamuna matkustimme junalla Salamancaan.

Kolmas Caminomme oli alkamassa.

Täytyy vähän selventää, miksi käytämme ilmaisua Camino Sanabres.

Reitti Via de la Plata jakautuu kahteen osaan Granja de Moreruela'ssa. Toinen mahdollisuus on jatkaa sieltä suoraan eteen päin kohti Astorga'a. Toinen taas kääntyä vasemmalle kohti Puebla de Sanabria'a ja Ourense'a.
Me olimme päättäneet kulkea jälkimmäistä reittiä, ja vaikka jakaantumiskohtaan on Salamancasta noin viikon matka periaatteessa Via de la Plataa pitkin, niin selvyyden vuoksi käytämme koko Caminosta nimeä Camino Sanabres.
Toisaalta olihan edellisestä reissustammekin kulunut kutakuinkin vuosi aikaa.

Sitten vähän pohjustusta

Edellisen Caminomme jälkeen Arjan jalkaterä kuvattiin. Sillä varmistettiin, että luita ei ollut rikki.
Lääkärin ja fysioterapeutin diagnoosi oli se, että jalkaterässä on ns. Mortonin syndrooma. Se tarkoittaa sitä, että jalkapohja on saanut tällin, joka on aiheuttanut turvotusta. Turvotus taas on tehnyt sen, että toisen ja kolmannen varpaan välissä oleva hermo on jäänyt puristuksiin. Ja kun hermo on puristuksissa niin sehän sattuu.
Tilanteen korjaamiseksi hankittiin kenkien pohjalle geelipehmikkeet/korokkeet, joilla jalkapöytää saatiin aavistuksen korotettua. Lievällä korotustuella sitten piti varovasti kävellä ja myös paikallaan seisoessa tukia piti käyttää. Myös pienen pallon hierominen päkiän alla kuului hoitoon.
Hitaasti, mutta kuitenkin, hoito alkoi auttaa. Kesää kohti jalalla saattoi jo kävellä kunnollisia harjoituslenkkejä. Meidän tapauksessa se tarkoitti  kaksi kertaa viikossa 15 kilometriä.

Kyllä siinä on naapureilla ja muilla lähiympäristön ihmisillä riittänyt ihmettelemistä. Mitä ihmettä nuo kaksi "hullua" päivästä toiseen tallaavat reput selässä samoja teitä aikaisesta aamusta pitkälle päivään. Eikö niillä muka ole parempaa tekemistä.
Aivan sama meille, mitä ajattelevat. Me olemme osamme valinneet. Olisimme toki voineet toisenlaisilla harrastuksilla eläkepäiviemme elämään tekemistä keksiä, mutta meille tämä on nyt se mitä me haluamme tehdä. Ehkä se ainakin jatkuvan sohvalla loikoilun voittaa - meidän mielestä ainakin.
Saattaahan sillä päivittäisellä kävelyllä olla jotain terveydellisiäkin vaikutuksia. Toivottavasti pysyy lääkäri loitolla - ja jalat kunnossa.

Syksyn lähestyessä olo oli varmaan kuin muuttolinnulla. Polte päästä lämpimämmille maille lisääntyi päivä päivältä.

Tietysti uutta Caminoa varten oli ostettu ja sisäänkävelty uudet, toivottavasti oikeanlaiset kengät. Valinta oli päätynyt Salomon Wings Access GTX - maastojuoksukenkiin. Arjan tapauksessa vielä miesten malliin.
Toinen jalkoja koskeva uutuus oli se, että olimme monista positiivisista lausunnoista johtuen päätyneet kokeilemaan ns. tuplasukkasysteemiä.
Oli ostettu molemmille naisten nilkkamalliset silkkinailon sukat. Ne alimmaisena ja päällä Lidl'istä ostetut aika ohuet trekking-sukat.
Uusi juttu tälle reissulle oli myös itselleni hankitut katkolahjehousut - vihdoinkin. Arjalle ei sopivia pääkaupunkiseudun kaupoista löytynyt. Eli hän lähti pitkälahkeisilla, sekä lisänä capri-pituiset urheiluhousut.
Merinovillaiset alusasut jätettiin kotiin.
Uutta olivat myös silkkilakanat, joilla korvattiin makuupussit. Uskottiin niiden riittävän viime kertaisen turhan makuupussien kantamisen sijaan.
Pyhiinvaeltajan passeina jatkoimme samoilla kuin edellisellä kerralla, siten, että olin kopioinut kotona niihin muutaman lisäsivun, jotta ne riittäisivät loppuun saakka.
Opaskirjana sai palvella vanha - vaatimaton. Olin vuoden ajan ehtinyt perehtyä uusiin netistä löytyviin applikaatioihin. Sieltä olin ottanut käyttöön espanjalaisen eroski. consumer.es sivuston. Siellä oli hyvät kartat, selostukset reitistä ja majoituksista. Albergueistakin oli täydelliset tiedot kuvineen kaikkineen. Ainoa vaan, että sivusto on ainoastaan espanjaksi. Eipä mitään, kielitaitokin oli edelleen läpi talven jatkuneilla päivittäisillä opinnoilla kohentunut aina vaan.
Vielä yksi juttu. Jotta nettiapplikaatiosta olisi täysi hyöty, piti ostaa kännykkään espanjalainen Sim-kortti, että sitä saattoi käyttää muuallakin kuin Wifi-yhteydellä.

Lopulta itse asiaan

Salamancassa majoituttiin Dorada hotelliin. Se on vaatimaton, mutta toimiva keittiöineen ja aamupaloineen ( 45eur/yö). Lisäksi sen sijainti oli  tarpeisiimme erinomainen.

Kaupunki otti meidät tällä kertaa vastaan aurinkoisena ja iloisena. Oli perjantai ja kaupungissa oli jokin Fiesta meneillään. Musiikkia oli kaikkialla, puistoissa, katukahviloissa ja baareissa. Kadut täyttyivät juhlivista ihmisistä illan edetessä.

Myös Plaza Mayor oli aivan toisen näköinen kuin viime kerralla vesisateella.

Ensimmäiset leimat pyhiinvaeltajan passeihin kävimme ottamassa Plaza Mayorilla sijaitsevasta turistitoimistosta.

Erityinen lämpö valtasi sisäisen vaeltajaminän istuskellessa ihmisvilinän keskellä. Uppoutuminen pyhiinvaeltajan rooliin oli alkanut.

Into päästä aamulla toisten reppuselkäisten mukaan kasvoi sitä mukaa kun ohi asteli toinen toistaan ruskettuneempia vaeltajia. Espanjassa oli juuri ollut muutaman viikon ajan kova helleaalto ja ne, jotka olivat kolmisen viikkoa sitten aloittaneet Sevillasta, olivat kokeneet tuskaisia viikkoja välillä jopa yli 40 asteen helteissä.

Vaikka uuteen vaellukseen lähteminen aiheutti lievästi perhosia vatsan pohjalle, niin toisaalta olo oli vapautunut. Olemme onnellisia, jos Camino ja me saamme vanheta yhdessä, ajattelimme ennen siirtymistä untenmaille.