Pientä harhailua

20.9 2016  Zamoraan

Aamulla oli vielä pimeää, kun lähdimme taipaleelle. Iso tie ulos kaupungista löytyi helposti. Kävelimme noin kilometrin, kunnes tulimme risteykseen. Etsimme keltaisia nuolia otsalampun valossa. Ei näkynyt yhtään nuolta.
Aavistus hiipi puseroon.
Otimme kartan esille ja vertasimme teinviittoja karttaan.
Oltiin ihan väärällä tiellä.
Ei, kun takaisin keskustaan ottamaan uusi alku. Siellä osasimme suunnistaa hyvien keltaisten nuolien mukaan ulos kaupungista  - oikeaan suuntaan.

Tunnin verran käveltiin peltoteitä. Iso lammaslauma oli laitettu yöksi pieneen aitaukseen, Aitausta oli vahtimassa suurikokoinen koira. Koira tuntui olevan sitä mieltä, että tulimme liian lähelle ja alkoi ärhennellä. Me pysähdyimme hetkeksi pitämään evästaukoa - koirakin rauhoittui, heilutti häntäänsä.

Siinä istuskellessamme tuli mies autolla päästämään lampaat ulos aitauksesta. Seurasimme toimenpidettä uteliaina.
Kohta lähdimme jatkamaan isoa, loivaa ylämäkeä suoraan eteen päin.
Pian takaa kuului kovaa huutoa.
Hei, hei, väärä suunta!!!
Ukko huitoi kädellään vasemmalle. Me palasimme ehkä sata metriä takaisin päin ja huomasimme, että olimme kävelleet huomaamatta selvän tolpan/keltaisen nuolen ohi.
Jopas meitä kumma herpaantuminen tänään riepoo. Jo toisen kerran lyhyellä matkalla. Nyt pitää kyllä terästäytyä.

Jotain siinä tilanteessa, ja tolpassa, oli outoa, koska illalla kuulimme, että myös irlantilainen nainen oli eksynyt samassa risteyksessä ja kävellyt kymmenen kilometriä seuraavaan kylään. Sieltä hänet oli joku tuonut autolla oikealle reitille ja hän pääsi lopulta Zamora'an.
Sinne päädyimme mekin puolen päivän aikaan.

Zamoran vanhakaupunki sijaitsee pienellä kukkulalla. Sielläkin on tiiviisti ahdettuna lähes 20 kirkkoa.

Duero- joki virtaa rauhallisena kaupunkiin tullessa. Joen yli johtaa 1500-luvulla rakennettu keskiaikainen silta. Vanhasta Rooman ajan sillasta on jäljellä vain nuo kivet kuvan etualalla.

Zamorassa majoituimme kuvassa näkyvään rinteeseen rakennetussa alberguessa. Se on seurakunnan ylläpitämä ja meidät otti ystävällisesti vastaan ranskalainen vapaaehtois hospitalera.

Albergue on loistavalla paikalla. Siinä on kolme kerrosta jyrkässä rinteessä. Majoitustiloja on "vain" 30:lle vaeltajalle ja huoneet ovat suhteellisen pieniä. Tilava oleskelu/ruokailutila sekä hyvä keittiö ovat alimmassa kerroksessa. Mutta......

Talossa on hissi.
Keittiössä kävi melkoinen säpinä, kun useampi kokki yhtä aikaa halusi omat illallisensa valmistaa. Sopu sijaa antoi ja kaikki saivat varmasti vatsansa täyteen ennen nukkumaan menoa.