Kuumia aaltoja

7.10. 2016  Lepopäivä Ourensessa

Yli 200.000 asukkaan suurkaupunki Ourense on Galician suurimpia. Se sijoittuu Mino-joen kauniiseen, vehreään laaksoon. Totta kai, senkin keskustassa on vanhakaupunki upeine rakennuksineen. Yhtä upeaa ei, toden totta, ollut saapuminen kaupunkiin. Reitti tuli vähintäänkin kymmenen kilometriä läpi harmaan, savuavan teollisuusalueen.
Sitten itse kaupunki on viihtyisä.
Viihtyisyyden huippu ovat kaupungissa olevat, joen rannoille sijoittuvat kuumat kylpylät, Termal'it.
Kylpylöitä on 14 kappaletta. Niissä kussakin on omat maan alta tulevan veden lämpötilat. Kylpylöitä on joen molemmin puolin niin kaupungin ytimessä kuin kauempanakin.

Kylpylöihin pääsee keskustan Plaza Mayorilta lähtevällä "leikkijunalla".

Me matkustimme junalla aina seitsemänkilometrin päässä olevaan, viimeiseen kylpylään, nimeltään Outaritz. Matka oli kyllä "kallis", 0,80 euroa hengeltä, yhteen suuntaan.

Siellä kaikkien erilaisten "uima-altaiden" veden lämpötila on +50 astetta. Eli suhteellisen kuuma.

Hiukan oli olo kuin saunassa. Mutta niin kuumassa vedessä ei kauan parane olla. Henkilökunta teroitti, että 10 minuuttia kerrallaan, sitten pitää jäähdytellä.

Vedellä pitäisi kaiketi olla joitakin terveydellisiä vaikutuksia ja noista kylpylöistä ovat kaikkina aikoina varmaan tuhannet vaeltajat hakeneet virkistystä raskaisiin vaelluksiinsa. Kylpylät ovat nimittäin siellä aina olleet. Kukaan ei kuulemma tiedä milloin ne on joskus "löydetty".

Pari tuntia vesissä sai lillua sillä 5 euron maksulla, joka tuntui halvalle.

Tiedä sitten terveellisyydestä, mutta terveelliselle tuntui ainakin päälle nautittu hampurilaisateria isojen tuoppien kera. Sekin ihan super-edullinen, 2,50eur/hengeltä.

Illalla Caminoperheemme kokoontui yhteiselle illalliselle Plaza Mayorin kulmille.

Totesimme nopeasti, että noin suuren perheen illallistouhu ei niin yksinkertaista ollutkaan. Ensiksi ei löytynyt edes terassia, jossa olisi ollut vapaita paikkoja noin suurelle seurueelle. Pienen harhailun jälkeen asettauduimme sisälle erääseen ravintolaan, jossa tilaa oli.

No, tilaa oli koska ravintola oli selvästi paikallisten ihmisten ateriointiin liian kallis. Meidän porukka ei moisesta piitannut. Listalta otettiin, mitä listalta löytyi. Maksoi, mitä maksoi. Meidän eväät kyllä jäivät aika laihoiksi. Syystä ei liene epäselvyyttä. Ei porukasta kehdannut poiskaan lähteä.

Itkettiin ja maksettiin.

Viimeiseksi illalla hyvästeltiin sinänsä kivat ystävämme, jotka aamulla jatkoivat matkaansa kohti Santiagoa. Me jäimme nauttimaan kaupungista ja lepopäivästä vielä toiseksikin yöksi.

Kaupungin katedraali on erikoinen, linna-mallisine torneineen. Ylempänä rinteessä sitten on keskiaikainen linnakin.

Vastakohtana vanhalle rakennuskannalle on vanhan roomalaisaikaisen sillan oheen rakennettu oikein nykyaikaisen sillan irvikuva - liekö jostain vuoristoradasta otettu mallia. Jonkun mielestä se voi olla hienokin. Mutta ei se kyllä roomalaisen sillan kupeeseen sovi.

Makuasia tuokin - ei kiistellä.

Toisena iltana - se oli perjantai - etsiydyimme hieman etäämmälle Plaza Mayorin "rikkaiden" alueelta, yhden korttelin verran ylemmäs rinteeseen. Siellä oli paikallisten perjantai-illan vietto vauhdikkaasti käynnissä. Löysimme ihastuttavan, pienen ravintolan. Siellä saimme nauttia loistavan kala/äyriäis-menu.n meidän kukkarolle paljon sopivammalla hinnalla paikallisten ihmisten viihtyisässä seurassa.