Olipa herätys

22.9 2016  Ja mahtavat annokset

Kello 6.30 Zamoran alberguella alkoi kuulua kaunista, heleää naisäänistä laulua. Sitä säesti kitaransoitto.
Koskaan ennen emme olleet moiseen herätykseen heränneet. Hospitalera lauloi laulunsa ja laittoi sen jälkeen rauhallista musiikkia soimaan soittolaitteistaan. Kyllä jäi ikimuistoinen kokemus tuosta aamusta, tuosta paikasta ja vapaaehtoistyöntekijöiden uskomattoman kauniista, herkästä ja ystävällisestä suhtautumisesta kanssavaeltajiinsa.
Ei tuollaista aamua voi unohtaa ikinä.

Olisiko tuo aamu voinut sitten kauniimmin jatkua, kuin upealla auringon nousulla.

Täydellistä, sanoimme moneen kertaan toisillemme.

Reitillä alkoi noina aikoina olla melko runsaasti kiertoteitä. Se johtui siitä, että pohjoisen suuntaan rakennettiin uutta moottoritietä. Eikä siinä kaikki. Samaan suuntaan oli rakenteilla myös se uusi nopeakulkuisten junien junarata, jonka rakennelmia saimme jo viime vuonna ihmetellä.

Kiertotiet oli toki hyvin opastein merkitty. Niiden takia ei eksymään päässyt.

Matkan varrella oli runsaasti erilaisia raunioita paremmassa tai huonommassa kunnossa.

Erittäin kuumana iltapäivänä saavuimme Granja de Moreruela'n kaupunkiin. Siellä taipaleemme tulisi huomenna eroamaan siitä haarasta, joka johtaa Astorga'an ja sieltä eteen päin ranskalaista reittiä pitkin Santiagoon. Viitat ohjasivat suoraan kylän keskustan baarille, jossa kirjauduttiin ja saatiin ohjeet majoittumiseen kirkon vierellä olevaan albergueen.

Ennen mitään muita toimenpiteitä oli pakko täydentää kuuman päivän aiheuttama B-vitamiini vajaus.

Suomeksi sanottuna - ottaa iso tuoppi.
Vasta sitten suunnistettiin majapaikkaan, jossa ainoastaan heitettiin reput sänkyjen päätyyn ja lätsät sängylle merkiksi, mitkä paikat olemme varanneet. Alberguen sääntöihin kuuluu ehdottomasti, että reppuja ei saa sängylle laittaa.
B-vitamiini raukaisi sen verran, että saman tien poistuimme ulos nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vieressä olleen kirkon takana olevalle mäelle. Siellä vietimme hiukan siestaa - olihan sellaisen aika.
Takaisin palatessa huomasimme kirkon takana suuren peltisepän takoman kyltin, joka ohjaa hyvin tienhaarassa, kumpaan suuntaa tulee jatkaa. Astorgaan vaiko Ourenseen.

Albergue oli pienehkö, mutta tälle kulkijaporukalle riittävä. Keittiötä ei ollut.

Keittiön puute ei tällä kertaa niin paha puute ollutkaan. Kylän baarista, jossa kirjautuminenkin oli , saatiin illalla aivan loistavat illalliset. Melkein voisi sanoa, että parhaat kaikilla Caminoilla ikinä  - toistaiseksi.

Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä jaloittelemassa kirkon takana. Irlantilainen nainen oli baarissa ollut hyvin huolestunut siitä, miten hän aamulla löytää oikean suunnan Astorgaan.
Kävimme näyttämässä hänelle paikan.
Baarikeskusteluissa meille selvisi, että meidän kanssa Ourensen suuntaan olivat lähtemässä ainoastaan hollantilaiset. Kaikki muut, toista kymmentä vaeltajaa aikoivat ottaa Astorgaan menevän polun.