20.10. 2016 Hyvä vaihtoehto
Aikaa oli vielä jäljellä ja Finisterra oli jo nähty. Paljon ei tarvinnut pohtia mitä seuraavaksi.
Seuraavaksi Muxia'an
Finisterrasta on kävelyreittiyhteys Muxiaan. Matkaa on noin 30 kilometriä. Välillä on kylä, jossa on majoitusmahdollisuus.
Meillä olisi ollut aikaa kävellä, mutta taas television säätäti uhkaili sateella. Sattumalta majapaikassamme Muxiaan meno tuli puheeksi ja saimme seuraksemme tanskalaisen pariskunnan taksikyytiin.
Muxia on pieni kaupunki kannaksella itse niemen ja mantereen välissä. Mantereen puolella, lahdelmassa on viehättävä satama suurelle joukolle kalastusaluksia.
Paikkana Muxian niemi on hyvin samantapainen kuin Finisterrankin ja samalla tavalla suuren meren äärellä. Oikeastaan se voisi yhtä hyvin olla pyhiinvaellusten päätepiste, mutta historiallisesti kuuluisammaksi on muodostunut Finisterra.
Kuitenkin näyttää siltä, että lukuisat vaeltajat kokevat mielekkäämmäksi tulla päättämään vaelluksensa Muxiaan.
Muxia on huomattavasti rauhallisempi paikka. Eli hyvä paikka rauhoittua ilman sitä turistihässäkkää, joka vallitsee Finisterrassa.
Kaupungissa on kunnallisen alberguen lisäksi lukuisia yksityisiä ja lisäksi hostelleja ja hotelleja. Eli majoituskapasiteettia jokaiseen makuun.
Muxian suuri nähtävyys on uloimmalla niemellä, aivan meren äärellä oleva merimiehille omistettu kirkko sekä sen läheisyyteen nyttemmin sijoitettu suunnattoman suurista kivilohkareista laadittu muistomerkki Prestige - tankkerin haaksirikon muistoksi.
Kivipaaden on taiteilija hyvin kuvaavasti jakanut kahteen osaan. Tankkeri katkesi kovassa myrskyssä vuonna 2002 juuri tämän rannan läheisyydessä kahtia ja upposi aiheuttaen katastrofaalisen öljyvahingon rannikolle ja alueen kalastusteollisuudelle. Ihmisuhreja onnettomuus ei aiheuttanut, mutta rannikon puhdistamiseen meni vuosia.
Historian saatossa näille rannoille on haaksirikkoutunut lukuisa laivoja ja niiden uhreille on muistomerkkejä kirkossa sisällä. Siellä voi aistia loppumattoman määrän rukouksia menetetyille omaisille.
Rannikolla meri pauhaa ja valtaisat aallot lyövät rantaan tyrskyten, vaikka ei mitään myrskyä olisikaan.
Oman tunnelmansa luo se, että tyrskyjen äärelle pääsee helposti - toisin kuin Finisterrassa.
Muxia oli hyvä paikka vain olla ja rauhoittua sekä ennen kaikkea nauttia meren antimista.
Katkaravut (Camarones ) olivat suuria ja maukkaita ja kuuluivat joka ikisen ruokapaikan listoille.
Herkkupöytien ääreltä mieli kaipasi takaisin meren äärelle. Kuuntelemaan ja katselemaan.
Aaltojen pauhu hypnotisoi. Aurinko laski.
Piirsi kuvat, muistot Caminostamme.
Aamut, illat, ihanat päivät, öiden äänet.
Kiviset polut, upeat vuoret, laaksot, kylät ja kaupungit.
Lintujen laulut - sudetkin.
Aallot löivät rantaan, muisto jokaisen mukana.
Ihmiset Australiasta, iloiset brasilialaiset, Sun Koreasta.
nuoret slovakialaiset, hollantilaiset, tanskalaiset,
muslimi egyptiläinen,
sekä lukemattomat muut peregrinot.
Heitä oli paljon.
Lisäksi tuhannet repunkantajat katedraalin aukiolla,
väsyneet, onnelliset.
Kymmenet hospitalerot, ystävälliset.
Sekä persoonat baaritiskien takana.
Aina avuliaat espanjalaiset.
Sinne he menivät, kuin aurinko.
Noustakseen jälleen valaisemaan tulevia päiviämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti