Takkatulen äärellä

16.10.  2016 Vilaseriossa

Negreirasta lähtiessämme sade oli poissa. Täysikuu oli jälleen taivaalla johdattaen meitä kohti länttä.

Kuukausi oltiin siis oltu taipaleella ja loppu häämötti. Negreiran kaupunki uinui vielä untaan meidän astellessa iloisin mielin kohti uutta päivää. Lukuisia silmiään hierovia vaeltajia purkautui kaduille useista kaupungin keskustassa olevasta alberguesta. Kapasiteettia kaupungissa näytti riittävän.

Kaupungin jälkeen kiivettiin jälleen sumuisille vuorille. Ei kuitenkaan satanut. Päin vastoin. Vähä vähältä ilma kirkastui ja iltapäivällä aurinko taas lämmitti.

Polku oli kaunista ja helppokulkuista. Keltaisten nuolien ja simpukkamerkkien lisäksi polun varsilla alkoi yhä enemmän olla mainoksia majapaikoista seuraavissa kylissä. Ei mainoksia ihan häiriöksi asti ollut - ei niin kuin Mannerheimintiellä, mutta paljon kuitenkin. Kyllähän niistä moni vaeltaja itselleen majapaikan bongasi.

Meilläkään ei mitään opaskirjaa ollut. Hyvänä ohjeena oli Santiagosta saatu suullinen neuvo:

Majoituskapasiteetti kyllä riittää. Nukkumapaikka löytyy jokaiselle varmasti.

Kyllä me kuitenkin etsimme kortteerimme netistä - eroski.consumer.es sivuilta.

Vilaserio'ssa majapaikaksi valikoitui Casa Vella. Kuvien perusteella viehättävä kotimajoitusta muistuttava yksityinen albergue.

Kodinomainen paikka olikin. Isohko omakotitalo puutarhoineen. Makuusalissa oli kerrossänky paikkoja runsaalle kymmenelle hengelle. Yläkerrassa pari 2hh huonetta lisää.

Olohuone oli suuri, sitä hallitsi valtavan kokoinen takka. Olohuoneessa myös aterioitiin talon valmistama menu.

Pihalla oli tarjolla jälkiruoaksi kiwi hedelmiä ja leikkiseuraksi kissoja.

Majatalo täyttyi pikku hiljaa iltaa kohden. Vieraita tuli yllättävän monelta suunnalta maailmaa. Erityisen rattoisaa juttuseuraa oli brasilialainen kolmikko, joista yksi oli jopa käynyt Suomessa ja tunsi suomalaisia vitsejä ja pahoja tapoja kirosanoineen.

Talon isäntä koitti pitää suuressa takassa yllä jonkinlaista tulta lämpöä antamaan, mutta huonolla menestyksellä. Vähän jokaisella asukkaalla tuli illan mittaan vilu. Taisi talon väellä olla selvästi vajausta polttopuuvarastossa, koska eivät tohtineet suurempaa liekkiä laittaa.

Loppuillasta muutamilla oli suorastaan kylmä. Saksalainen nainen uhkasi jäädä takan ääreen yöksi nukkumaan.

Viileältä meistäkin nukkumaan mennessä tuntui. Kaivoimme rinkoista esille Ourensesta ostamamme filtit, talon tarjoamien filttien lisäksi. Meillähän ei alun alkaen tällä reissulla ollut lainkaan makuupusseja ja joissain majapaikoissa aikaisemmin filteistä oli ollut pulaa.

Kahdesta filtistä huolimatta nyt kyllä ensimmäisen kerran kaikilla caminoillamme koskaan päätimme nukkua päällysvaatteet päällä.

Eikä yöllä palellut.

Kymmenen ihmistä suht' pienessä salissa lämmitti toinen toistaan tehokkaasti.